Levyarvostelut

Bloodbath – Resurrection Through Carnage

Mitä saadaan kun yhdistetään Opethin Mikael Åkerfeldt, Katatonian Jonas Renkse ja Anders Nyström sekä monessa mukana ollut Dan Swanö? Vastaus: Annos brutaalia, tappavaa Deathmetallia. Kuolonmetalli on monien mielestä varmasti aika erikoinen veto Katatonian jäseniltä. Onhan Katatonia kuitenkin melko kevyttä musiikkia Bloodbathiin verrattuna. Nyström alias Blakkheim on kuitenkin se nero Bloodbathin teurastuksen taustalla.

Resurrection Through Carnage tarjoaa niin tiukan annoksen Deathia, että pää alkaa väkisinkin liikkumaan rytmisesti edestakaisin. Pian sitä huomaakin riehuvansa ympäri huonetta, moshaten raivokkaasti. Levy alkaa tiukkaakin tiukemmalla Ways to the grave -biisillä. Kappale huijaa kuuntelijaa heti alussa raivokkaalla blastbeatilla. Huijaukseksi tämän käsittää, koska kyseessä on koko levyn ainoa blastbiittaus kohta. Ensikuuntelun aikana sitä odotti kokoajan, että milloin Swanö päästää taas kompin valloilleen. Ja sitähän ei levyllä enään tapahtunut. Lätyn jokainen biisi potkii persiille uskomattomalla intensiteetillä. Levy päättyy upeaan Cry my name -kappaleeseen. Tässä vaiheessa huomaan olevani läkähtynyt ja hikinen. Pienen lepotauon jälkeen on taas pakko painaa play -nappulaa ja jatkaa tukan heiluttamista musiikin tahdissa.

Levyn äänimaailma on juuri niin rujo ja brutaali kuin pitääkin. Monet saattavatkin huomata Blakkheimin kitarasoundin tutuksi. Se onkin kopioitu miltei suoraan Entombedin legendaariselta Left Hand Path -debyytiltä. Kunnianosoituksena tietenkin. Mikael Åkerfeldtin vokaalinen anti on uskomattoman murskaavaa. Mies öriseekin semmoisella antaumuksella, että tuntuu siltä, että heppu ei anna palaa ihan täysillä Opethin kanssa. Bloodbathia ja Opethia ei kuitenkaan pidä verrata toisiinsa mitenkään. Taustalla Renkse & Swanö takovat semmoiset rytmit, että Kiinan muurikin alkaa halkeilemaan.

Resurrection Through Carnage on täydellinen Deathmetal -levy. Mitään huonoa ei tältä levyltä löydy, vaikka kissojen ja koirien kanssa koittaisi etsiä. Paras kuvaus lätylle löytyy länsinaapurimme kielestä: Totalt Dödsmetal!

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2003-03-27
Arvostelija : Toni Peltola

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.

Comments

One response to “Levyarvostelut”

  1. […] „Levyarvostelut-Konsortiumsprojekt III – Terra Incognita (Die unentdeckte Welt)“. Noise.fi [fi] (Rezension) (auf Finnisch). 26. Oktober 2003. Abgerufen am 26. Februar […]

Tämäkin sivusto käyttää "keksejä" ja siitä pitää EU-lakien mukaan kertoa myös käyttäjille. Käyttämällä sivustoa hyväksyt sen. Emme me niitä tietoja oikeastaan mihinkään käytä, mutta Googlen mainoksia niiden avulla kohdennetaan paremmin.