Aivolävistys – Älä Katso Ihmistä

Jyväskyläläinen Aivolävistys muotoilee kolmannen levyn nimessään ecce homo -termiä uuteen muottiin. Ecce homo viittaa laajalti levinneen uskomuksen mukaan Pontius Pilatuksen sanoihin, kun tämä sarkastisesti esitteli pahoinpideltyä ja orjantappuraista Jeesus Kristusta väkijoukolle reilut 2000 vuotta sitten tähän aikaan vuodesta: “Katso ihmistä!” Aivolävistys roikottaa kristuksen huonossa kunnossa olevaa nykymaailmaa esiin läpinäkyvänä ja nöyränä, ja kehottaa kuulijoilleen: “Älä katso ihmistä!” Parintuhannen vuoden aikana ecce homo -sanapari on saanut myös optimistista merkitystä (esimerkiksi ruotsalaisen valokuvaajan Elisabeth Ohlsonin Ecce Homo -valokuvanäyttely), joten Aivolävistyksen tyrmäys on osuva.

Musiikillinenkin anti riepottaa kuulijaa toden teolla. Levyllä on mittaa sopivasti alle puoli tuntia ja tässä ajassa bändi ennättää käydä läpi 11 biisiä ja outron. Aivolävistyksen hardcore- ja punk-pohjainen räiskintä on saanut runsaasti lisäelementtejä metallin raskaudesta sitten edellisen Tyhjiä pulloja, bensaa ja tulta -levyn (2005). Hienointa yhtyeessä on dynamiikan hallinta: Aivolävistyksellä on ääripäitä ja se ei pelkää korostaa niitä. Esimerkiksi levyn eräänlainen kiinnekohta on Sätkynukkehuorat-biisi, jonka b-osan reggae-rytmiä sävytetään harmonikalla. Vaikka soitin on levyllä sieltä akustisemmasta päästä, tuo se biisiin iskevää sähköä, minkä päälle Juuson “sätkynukkehuorat!”-huudot tarttuvat ikävästi kuin hauki nilkkaan.

Tarttuvuus onkin levyn avainsana. Jokaisessa biisissä on koukku. Kumarrus myös sille, että laulusovituksiin on kiinnitetty läpi linjan huomiota myös kertosäkeiden ohitse. Juuson kirjoittamat sanoitukset ovat osuvia, ja kun riimit ovat kohdallaan kertoma jää helpommin mieleen. Me olemme kaikki hulluja täällä, Kuolevan maailman hiljainen kirous (sukua Rakkaudelle?), Et koskaan pääse taivaaseen ja Hyvää painajaista ovat Sätkynukkehuorien lisäksi mielestäni nyrkin muut sormet.

Aivolävistys jää tällä levyllä vain hitusen täydellisestä suorituksesta. Kappaleiden dynamiikkaa voisi edelleen korostaa ja suoraviivaisiin, nopeisiin osiin toivoisi vielä lisämielikuvitusta riffeihin, sillä nyt osa säkeistöistä jää liiaksi kappaleiden hienouksien varjoon.

Tämä on kuitenkin turhantarkkaa nipottamista, sillä Aivolävistys on todella lähellä täysosumaa tällä levyllä.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2007-03-27
Arvostelija : Teemu Lampinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.