Axis Of Perdition – The Ichneumon Method

Kun perinteisistä ja tuoreemmistakin kauhuelementeistä vaikutteensa ammentava raskas musiikki tehdään hyvin, sitä kuunnellessaan voi melkein tuntea nahoissaan kuinka Suuret Muinaiset alkavat heräillä pitkästä unestaan, Arrakis-planeetan jättiläismäiset hiekkamadot tärisyttävät liikkeillään maaperää ja Aliens-elokuvan limaiset hirviöt levittävät kauhua ahtaissa tunneleissa. Vastaavasti kun musiikki tehdään keskinkertaisesti, Lovecraft ja Herbert pyörivät haudoissaan ja se alienikin paljastuu lähikaupan leluosaston muoviseksi asukiksi. Valitettavasti Brittein saarilta ponnistavan Axis of Perditionin The Ichneumon Method on laskettava jälkimmäiseen joukkoon.

Nimiä Mike ja Brooke totteleva kaksikko on säveltänyt debyyttialbumilleen kolme varttia “post-apokalyptista black metallia”. Vaikutteita imetään niin kauhukirjallisuudesta, Twin Peaksistä kuin Transformerseistakin. Vauhti on ei-niin-yllättävään tapaan useimmiten kova, kitaroilla sahataan ei-niin-ihmeellisiä melodioita ristiin rastiin ja tuplabassari naputtaa taustalla ennenkin kuultuun malliin.

Musiikki liikkuu jossain 90-luvun puolivälin Norjassa, mitä nyt väliin heitetään pari tiluttelusooloa siellä täällä. Tavanomaisella narskulaululla varustettua poljentoa väritetään ajoittain biisien välille sijoitetuilla puheosuuksilla ja sampleilla, sekä synteettisellä ähinällä, jonka jälkeen rymistely jatkuu. Ei kuulosta mitenkään uudelta, voisi satunnainen kuuntelija todeta, ja olisi harvinaisen oikeassa. Kovasti tutun tuntuisia melodioita ja teemoja toistetaan kerta toisensa jälkeen ja kohtalaisen hyvistä soundeista huolimatta mikään ei pelasta tätä teosta unohduksen suosta. Välillä erikoisen taustalle miksattu lead-kitara jaksaa kiinnittää huomion hetkeksi, mutta sekin innostus vaimenee nopeasti kun tuplabassari saa taas vallan. Yksitoikkoista on.

Toivottavasti Axis of Perdition muistaa ensi kerralla, että yksistään merkittävistä vaikutteista ei vielä rakenneta hyvää levyä. Ei tässä sieltä mennä, missä aita on matalin, mutta ei bändillä hirveästi sanottavaakaan tunnu olevan.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2003-04-10
Arvostelija : Antti Kavonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.