Volition – Demo

Volition kertoo levy-yhtiön saatekirjeessä soittavansa rankaisevaa ja likaista doomia. Näillä termeillä englantilaisyhtyeen jässikät ilmeisesti tarkoittavat sitä, että tempon täytyy olla hidas, kitaroiden pitää kuulostaa rosoisilta ja vokalistin on päästeltävä suustaan matalaa kurnutusta. Bändin tehtävänä on siis miellyttämisen sijaan ruoskia kuulijoita musiikillaan ja ryöpyttää törkyä niskaan. Sehän sopii.

Demon kahden kappaleen yhteiskesto on vajaat viisitoista minuuttia, eli erityisen tiivistä miesten ilmaisu ei ole. Avausraita Cheyne Stoking luottaa piinallisen matelevaan rumpukomppiin ja yksinkertaiseen riffiin, jota voidellaan hetkittäisillä leadeilla. Halls of Degradation kiihdyttää tahtia jonkin verran ja on moukaroivan kitarakurmotuksensa ansiosta biiseistä hieman mielenkiintoisempi.

Tuotanto on demoksi hyvää jälkeä: soittimet erottuvat selkeästi toisistaan ja kuulostavat mukavan jämeriltä. Vaikka kahden kappaleen perusteella on vaikea ennustaa, miten kokonaisen pitkäsoiton rakentaminen samoista aineksista onnistuu, ei tämänkertaisen rangaistuksen kärsiminen tuota minkäänlaisia ongelmia.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2007-03-23
Arvostelija : Jere Salonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.