Knell, The – Harm

Mitenköhän sanakirja määrittelisi “hitaan”?

Kuolemasta kertovasta kellosta nimensä ottaneen israelilaisen The Knellin tähänastisen uran kuvaukseksi sopii ainakin määritelmä “vähäisellä nopeudella toimiva, aikaileva, viivyttelevä, vitkasteleva, kiirehtimätön, kankea- ja raskasliikkeinen”, jonka löysin, kun katsoin yhtyeen nimen kohdalta Suomen kielen perussanakirjasta. Harm on yhtyeen debyyttialbumi ja sen 7 kappaletta on sävelletty vuosina 1998-2006. Tyylillistä epäyhtenäisyyttä tai laatutason eroja ei silti – ei hyvässä eikä pahassa – kuule. Kuten levy-yhtiö Total Rustin sivuilla todetaan, The Knellin musiikki ei ole kunnianosoitus 1990-luvun doom- ja death metal -musiikille, vaan yhtye on sitä itseään.

Kappaleet möyrivät raskastempoisina eteenpäin sillä kaavalla, mihin levytysuriensa alkuvaiheen My Dying Bride, Paradise Lost ja Anathema sekä esimerkiksi kotimaiset Thergothon ja Skepticism luottivat. Tämä on doom/deathiä Swallow the Sunin tuolta puolen: ei tarttuvia kertosäkeitä, ei ripeitä introja, ei moderneja soundeja. Angel Sobbing myönnyttelee muutamalla menevämmällä riffillään, mutta jo seuraavaa Jerusalem Frost laahaa hitaasti ihmiskunnan synnintaakkaa ristinään kantavana kuin taannoinen, pääsiäisen paikkeille ajoittunut Öljymäen grand prix.

Sanoituksiaan myöten The Knell surkuttelee yli 15 vuoden takaisessa menneessä ajassa. Jerusalem Frostin ensirivit saavat vavisuttavan epäuskon valtaan: ”…And the sun fell till the ocean kissed her as you did to me. / …And the moon rise till the skies embraced him as you did to me. / Come forth, step naked / I shall give you all”. Juuri tällaista tunteenpaloa en ole arvostanut sitten lukion ensimmäisen vuoden. Vaikka en uskaltaisikaan sitä isokokoiselle vokalistille Noamille kasvotusten sanoa, ovat nämä sanoitukset tässä kontekstissa noloja.

Harm on kunnioitettava osoitus sitkeydestä ja periksiantamattomuudesta. Enemmän kuin intohimoa se herättääkin kunnioitusta. Musiikissa se ei minusta ole tärkein tavoiteltava piirre.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2007-04-16
Arvostelija : Teemu Lampinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.