Dying Fetus – War Of Attrition

Muistan kun joskus nuorempana kuulin bändistä nimeltä Dying Fetus. Tämähän oli tietysti rankkaa siksi, koska bändi nimi oli varsin vulgaari ja bändillä oli muun muassa kappale nimeltään Kill Your Mother / Rape Your Dog. No, samaan tyyliin nimettyjä orkestereita löytyy nykyisin rutkasti ja death metallin, grindcoren ja hardcoren kombinaatiota soittavan Dying Fetuksen shokkiarvo ei enää tänä päivänä ole mitä se joskus joillekin oli. Viimeisistä Dying Fetus -levyistä, mistä joskus pidin, on jo vuosia, ja nykyisin kiinnostukseni koko death metalliin on hävinnyt mitä suuremmassa määrin. Otin kuitenkin riskillä uuden Dying Fetuksen kuunteluun, ja mikä virhe se olikaan.

Killing on Adrenaline ja Destroy the Opposition olivat ne DF-levyt minulle, ja myöhempiin tuotoksiin en koskaan oikeastaan jaksanut edes tutustua. Bändi on julkaissut kolme levyä sitten Killing on Adrenalinen, enkä tiennyt, mitä uudelta Dying Fetukselta oikein odottaa. Orkesterin miehistö lähti menemään ennen vuonna 2003 julkaistua Stop At Nothing -levyä, lukuun ottamatta laulaja/kitaristi John Gallagheria ja perusti toisen bändin nimeltäMisery Index.

Dying Fetuksen uusi levy on nimeltään War Of Attrition ja bändi tarjoaa edelleen tuttua extreme-metallia kuulijoilleen. Kaava on sama eli mukana on niin death metallia kuin grindiäkin, ja mitään uutta ei levyltä löydä, vaikka kuinka kuuntelisi. Yksi pahimpia kompastuskiviä levyllä on kappaleiden ylimitoitettu pituus, sillä kuuden minuutin death metal -kappale voi olla hieman raskasta kuunneltavaa jopa näin raskaan musiikin ystävälle. Levyn kappaleiden keskivertopituus tuppaa olemaan reilusti neljän minuutin päälle. Ainoa poikkeus on kolmen minuutin mittainen Insidious Repression.

Täytyy kuitenkin sanoa, että Dying Fetus on todella tiukassa soittokunnossa, sillä riffit irtoavat tarkemmin ja tiukemmin kuin koskaan. War Of Attrition on myös soundeiltaan laadukasta tavaraa, ja jollei näitä kappaleita olisi kuultu jo liian monta kertaa, olisi levy varmasti kuumaa kamaa death- ja grind-kansan keskuudessa. Tällä kertaa Dying Fetus kuitenkin vajoaa tylsään keskinkertaisuuteen paahdolla, jota ei paria biisiä enempää kerralla jaksa kuunnella. Teknisesti taidokasta, mutta varsin puuduttavaa tavaraa.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2007-05-22
Arvostelija : Markus Veijalainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.