Sparzanza – Banisher Of The Light

Uudella albumillaan vahvaa ruotsalaista stoner-perintöä jatkaa Truckfightersin ja Dozerin ohella Hammarön järvimaisemista kotoisin oleva Sparzanza. Asenteikkuudesta ei miehiä ainakaan pääse vähättelemään, sillä ulkokuvaa myöten paketti pistää kovapintaisemmankin karjun nyökyttämään päätään yhtyeen riffikoneen tahdissa. Siinä missä kollektiivin aikaisemmat albumit ovat olleet hieman puritaanisempia stoneryhtälöitä, läväyttää Banisher of the Light pakan auki ottamalla vankan niskalenkin myös kaupallisemmasta lähestymistavasta. Tarttuvat kertosäkeet istutetaan nätisti rujon runttausmentaliteetin vierelle, ja päältä päin katsoen kaverukset tulevat yllättävän hyvin toimeen keskenään.

Albumin kolme aloitusbiisiä esittelevät selkein ottein kokonaisuuden rakennussuunnitelman. Välillä mätetään, välillä groovataan, välin vikitellään tyttölapsia ja välin ajaudutaan jopa pienelle tripille tuonpuoleiseen leijuntaan. Viimeisenä mainittua yhtye harrastaa kuitenkin yllättävän vähän stonerkastilaiseksi, keskittyen pääasiaalisesti esitelemään karskia miehistä voimailumentaliteettiaan. Tämä luonnistuukin paremmin kuin uskalsin alussa edes toivoakaan, sillä vokalisti Fredrik Weilebyn rouhea mutta miellyttävän selkeä ja dynaaminen ulosanti nostaa yhtyeen statusta kuin aamuinen Lasol-annos rantojen miestä ikään. Vahvat, yksinkertaiset kitarakuviot muodostavat yhdessä jykevän rumpu- ja bassotyöskentelyn kanssa groovaavan mutta hyvinkin moneen kertaan kuullun pohjarakenteen. Yhtyeen vahvuudeksi laskettakoon kuitenkin ennen kaikkea se, että mielialojen vahvasta vaihtelusta pidetään tiukasti kiinni ja tulisemmat osiot osaavat antaa aikaa myös rauhoittumiselle, ja paketti pysyy tiukasti kasassa tarjoten ylämäen tuskantäyteistä raahautumista alamäen vauhdinhurman rinnalle.

Myös vierailijoita on levylle eksynyt, ja muun muassa Peter Dolvingin aggressio pääsee täyttämään tarpeensa yhdeksäntenä tulevassa Dead Risingissa. Valitettava tosia on kuitenkin se, että Banisher of the Light ei jaksa vierailijoineenkaan kantaa koko kahdentoista biisin mittaansa. Hieman liian samasta lehvästöstä revityt riffi-ideat ja laulumelodiat alkavat albumin alun jälkeen osoittaa harmaantumisen merkkejä huolestuttavissa määrin, ja huomio saattaa hyvinkin hypähtää albumin kuuntelemisesta vallan toisarvoisiin toimintoihin. Huippuunsa viilattu tuotantoasu pelastaa kuitenkin yllättävän paljon, ja etenkin harvoin kehuttu bassosoundi saa tällä albumilla kiitettävän arvosanan, sillä alakerta jytisee ihastuttavan messevästi ja saa varmasti oikeassa tilanteessa takapuolen jos toisenkin pyörähtämään. Itseäni valvon lähinnä auton ratissa istuessa, sillä Banisher of the Light on kuin luotu kuumana kesäpäivä tapahtuvaan nopeurajoituksen reippaaseen ylittämiseen.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2007-03-09
Arvostelija : Kimmo A. Koskinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.