Masterplan – MK II
NWOBH-legenda Saxonin tulevalle Helsingin-keikalle nimetty toinen lämmittelyakti, Masterplan, lataa kolmannen täyspitkänsä ja suoriutuu toimestaan kunnialla, joskaan ei nosta itseään uudelle jalustalle. Ex-Helloween-kitaristi Roland Grapowin johtama melometallipumppu tarjoaa monella tavoin turvallista genremetallia, jolla on takuu kauemmaksikin kuin ulko-ovelle saakka.
Grapowin sävelkynä on loihtinut 14 biisin verran siloposkista metallia, joka muokkauu Masterplanin miehistön myllyssä tiivisti toimivaksi kokonaisuudeksi jäljen ollessa tasaisen varmaa kuin sveitsiläisen kellon lyönti. Uutta palettia on tullut maalaamaan pari uutta maalaria. Merkittävin miehistönmuutos on koettu vokalistin kohdalla. Riotista ja The Lizardista tunnettu Mike DiMeo on korvannut Jørn Landen. Keulamiehen vaihto ei ole ollut loppujen lopuksi kovin dramaattinen, pikemminkin kelpo laulajan tilalle on tullut toinen mokoma ja monin paikoin lähes identtiseltä kuulostava. Ragen miehistöstä on matkaan liittynyt kannuntakoja Mike Terrana, jonka myötä tuplabasari lyö yhtä tiuhasti ja tehokkaasti kuin ennenkin. Terrana korvasi täten biisintekijänäkin tutuksi tulleen Uli Kuschin. Fanien huolet miehistönvaihdosten aiheuttamista pysyvistä jäljistä olivat aluksi aiheellisia, mutta ne osoittautuvat levyn myötä kuitenkin turhiksi.
Sävellyskynä on loppujen lopuksi ollut kyllä terässä, mutta sen loihtima jälki on kovin ennalta-arvattavan ja toistavan kuuloista, eikä se ylitä bändin mainiota debyyttilevyn tasoa. Hienoja yksittäisiä hetkiä tosin koetaan vaikkapa (kerrankin) väkivahvan balladin, Trust in Youn, aikana tai Enemyn upean kitaroinnin aikana, jossa Grapow todistaa kehittyneensä vahvasti kepin varressa. Selkeästi parhaimmillaan bändi on kuitenkin simppeleiden, vahvojen popelementtejäkin tarjoavien hittipotentiaalikappaleiden aikana. Näitä elementtejä tarjotaan biiseissä I’m Gonna Win ja Keeps Me Burning. Sen sijaan hieman kompleksisimpien rakenteiden kappaleissa, kuten Take Me Over tai Heart of Darkness bändi on hyvästä yrityksestä huolimatta hieman hukassa.
Tutunkuuloisten soundien takuumiehenä on sinivalkoista väriä, nimittäin levyn on masteroinut Mikko Karmila Finnvoxin studioilla. Arvostelukappaleen jokaisen biisin lopusta on napsaistu 30-40 sekuntia pois, jolloin arvostelijalle ei kuitenkaan muodostu täydellinen kuva biisien annista, ja monelta osin arvostelukin jää vaillinaiseksi. Tyhmä tapa tällainen, AFM-Records, hyihyi!
Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2007-04-02
Arvostelija : Gao
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.