Katatonia – Discouraged Ones

and this time i break
i will never make
another day
defiant to what’s delivered

Kesällä kymmenen vuotta sitten äänitetty ja vuoden 1998 alussa julkaistu Discouraged Ones määritteli Katatonian soundia enemmän kuin yksikään yhtyeen aiemmista tai sen jälkeen julkaistuista albumeista. Toteutuksessa on vielä hiomattomia särmiä, mutta musiikista huokuva epätoivo, aivan kuuntelijan kosketeltaviksi tuleva henkilökohtainen hädäntunne on kuitenkin niin ihon alle tunkevaa, että kuuntelukokemuksena levy on täydellisen puhdistava, rauhoittava ja mikä parasta – voimia antava.

Discouraged Ones -levyyn asti Katatonian ura ei ollut tasapainoista. Debyyttialbumin jälkeen jo kertaalleen hajonnut yhtye onnistui Brave Murder Day -albumillaan löytämään itselleen sopivan massiivisen, elottomana eteenpäin vyöryvän soundin. Discouraged Onesin uudelleenjulkaisun kansilehtisessä Anders Nyström kirjoittaa, miten levyn jälkeisen kiertueen jälkeen yhtye oli kuitenkin ajautunut umpikujaan: Jonas Renkse ei kyennyt enää örisijäksi eikä Brave Murder Dayn aikoihin Katatoniassa tuuranneesta Opethin Mikael Åkerfeldtistä ollut bändin vakijäseneksi.

Brave Murder Dayn kaikuja on kuultavissa vielä Discouraged Onesin kitaroissa, mutta muuten musiikin lähtökohdat olivat paljolti uudet. Jonas Renksen puhdas lauluääni on ensimmäistä kertaa levyllä pääroolissa. Eeppisiä mittoja tavoittelevat kappaleet on riisuttu pelkistetyiksi, sovituksiltaan selkeimmiksi sävellyksiksi, joissa Renksen (yhdessä Åkerfeldtin kanssa mietityt) laulumelodiat ovat kantava voima ja raskaat kitarat luovat vain alustan, millä kestää seistä.

Jo ensimmäinen kappale I Break alleviivaa, että uusi resepti toimii; kappale on yksi Katatonian tuotannon tärkeimpiä. Yksikään levyn yhdestätoista kappaleesta ei ole turha tai väärässä paikassa. Kokonaisuus on rikkoutumattoman vahva, ja vielä yhdeksän vuoden jälkeenkin tuntuu, ettei Discouraged Ones olisi vanhentunut hetkeäkään.

Peacevillen uudelleenjulkaisussa (alunperin levyn julkaisi Avantgarde) kokonaisuutta on valitettavasti rikottu kahdella perään liimatulla bonusraidalla. Ensimmäinen Quiet World sopii Discouraged Onesin teemaan, onhan se samoista sessioista ja julkaistu Saw You Drown -EP:llä aiemmin. Sen sijaan 11-minuuttisen goottisyrjähypyn Scarlet Heavensin ynnääminen levyn loppuun harmittaa. Jo ennen Brave Murder Daytä äänitetty, tyylillisesti Discouraged Onesin tuotannosta luonnollisesti poikkeava kappale ei todellakaan sovi tähän yhteyteen. Oli itse kappaleesta mitä mieltä tahansa, niin paikka on väärä.

Discouraged Ones on ensimmäinen osa trilogiaa, johon lasken kuuluvaksi myös Tonight’s Decision – ja Last Fair Deal Gone Down -albumit. Askel askeleelta yhtye kehittyi, tuoden aina jotain uutta soittoonsa. Kasvukipujen ääniraitoina nämä albumit ovat kaikki korvaamattomia. Jos antaisin arvosanaksi jotain muuta kuin täydet pisteet, niin olisin ymmärtänyt itsenikin väärin.

i will find a way
visit me when i’m there

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2007-03-23
Arvostelija : Teemu Lampinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.