Labyrinth – 6 Days To Nowhere

Voi elämän kevät sentään! Nyt ovat Italian pojat kyllä päässeet pahasti eksymään labyrinttiinsa, sen verran soopaa järjestyksessä kahdeksas Labÿrinthin albumi tarjoilee.

Albumin avausraita ei loistokkuudellaan pääse brassailemaan, ja ensimmäinen ajatus onkin, että pojat ovat hyljänneet italopowerin iäksi ja alkaneet tehdä poppia. Toinen viisu vetelee samaa rataa, ja kolmannen aikana kuuntelija joko tippuu perseelleen tai saa sydärin. Albumin kolmas biisi nimittäin loistaa huonoudellaan ja omituisuudellaan: on laulua ja örinää ja käsittämätöntä meteliä kertsin aikana. Lähinnä kuulostaa siltä, että levy yhtaikaa kanittaa ja soi eteenpäin.

Seuraavassa kahdessa biisissä on vielä ripaus sitä wanhaa kunnon Labÿrinthia jäljellä, mutta eivät nämäkään viisut sinne top kymppiin yllä sitten millään.

Loppulevy lahataankin taasen sillä poppilinjalla, joka ei kyllä kiinnosta eikä ravistele tippaakaan. Tämän albumin myötä Labÿrinth kyllä tippuu sieltä italopowerin kärkikastista suohon ja kunnolla rytisten. Pitäisiköhän sitä lähettää pojille kartta ja kompassi, josko he niiden avulla löytäisivät labyrintistaan takaisin ihmisten, ja etenkin kunnon musiikin, pariin?

Arvosana : 1/5
Arvostelu julkaistu : 2007-04-09
Arvostelija : Sarita DeFeis

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.