Lady Sovereign – Public Warning

“We ain’t all squeaky clean, we ain’t all posh like the queen!” Näin huutaa Lady Sovereign, 21-vuotias lontoolainen debyyttialbuminsa kappaleella My England. Enää pitäisi keksiä, kenellä (ainakaan brittifutista seuraavalla!) on vielä moisia luuloja englantilaisista, sekä muistaa kuka suomalainen runoilija lausui kuolemattomasti “Englanti, maa jossa siideri on hyvää ja naiset rumia”.

Oli miten oli, varmaa on, että viimeisen muutaman vuoden aikana Lady Sovereign on julkaissut kunnioitettavan läjän toinen toistaan tiukempia pikkuhittejä. Random, Hoodie, Blah Blah ja kymmenen muuta löytyvät nyt kätevästi yhdestä Yhdysvaltain valloitukseen tähtäävästä paketista. Def Jamin tiedotteessa Lady Sovereign rinnastetaan mm. Beatlesiin pitkässä litaniassa englantilaisia, jenkkien sydämet sulattamaan saapuneita import-tuotteita. Harvassahan nuo tunnetusti ovat olleet, joten Sovereignin saamaa jalansijaa uudella mantereella voi pitää vähintäänkin kohtuullisena saavutuksena.

Public Warningilla on kuulijaan hieman merkillinen vaikutus: ensin se imee mukaansa lähes vastustamattoman vauhdikkaalla hittikavalkaadilla, alkuinnostuksen jälkeen on suunnaton vastareaktio hyvin lähellä, kunnes lopulta mielipide tasaantuu jonnekin näiden kahden ääripään väliin. Musiikillisesti Lady Sovereign on kuin kaupallisempi versio miespuolisesta kollegastaan, myös grime-undergroundista listoille nousseesta Dizzee Rascalista. Joku saattaisi mainita verrokkina myös juuri toisen albuminsa julkaisuun valmistautuvan M.I.A.:n, mutta yhtä syvällistä tai kestävää sisältöä ei Lady Sovereignin musiikista tai riimeistä löydy.

Biittien puolesta kaikki kuitenkin toimii loistavasti. Sovin hovituottaja Medasyn saa muutaman kappaleen verran apua mm. Basement Jaxxilta sekä Menta-kaksikolta, eikä näitä hillittömästi pomppivia rytmejä kuunnellessa yksinkertaisesti voi käydä aika pitkäksi. Mutta niin mukavaa kuin se olisikin, ei Lady Sovereignin välillä luokattoman puolelle lipsahtavaa läpänheittoa käy levyarviossa sivuuttaminen. Ainakin lyriikoiden painaminen kansilehteen vaikuttaa traagiselta virheeltä: kiusalliset teinivuosien nostalgisoinnit ja jatkuvasti hölmöt kielikuvat huutavat MINÄ!MINÄ!MINÄ! – eivätkä oikeastaan muuta huudakaan. Samalla voi tosin miettiä, mitä Lady Sovista edes jäisi jäljelle ilman moista asennetta.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2007-03-24
Arvostelija : Risto Mikkonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.