Fall Out Boy – Infinity On High

Infinity On High on hämmentävä paketti isolla H:lla – tai oikeammin siis Neal Avronilla, Butch Walkerilla, Babyfacellä ja Jay-Z:llä – eli siis oikeasti isoilla nimillä harrastetaan painavaa name droppingia (tosin Jay-Z:hän ainoastaan “höpöttää bändin sisään”). Värikästä touhusta tekee se, että itse kama on pohjimmiltaan tiukaksi puristettua skedepunkrockpoppia metalli- ja indiehöysteillä. Jotain aivan muuta, kuin mitä nimien pudottelusta olisi ensimmäisenä tullut mieleen.

Tehdään jo tässä vaiheessa tekstiä selväksi, että parhaimpina hetkinä konsepti toimii. Yhtye vetää tiukasti koukkurikkaita, vetäviä, kekseliäästi maustettuja biisejä, joiden nimeämisessä ei ole tehty kompromisseja. Heti kättelyssä silmille lentävät (ehkä jopa pisaran verran millencolinistikin) riffittelevä The Take Over, the Break’s Over ja ilmiselvä radiohittinostatus This Ain’t a Scene, It’s an Arms Race ovat mallikelpoisia esimerkkejä hymyilyttävän kummittelevista kertosäkeistä, lennokkaista sovituksista, harvinaisen upbeatistä tunnelmasta, sekä terävistä kitarariffeistä ja laulumelodioista. Thanks for the Memories tuo yhteen mahdottoman oloisen kombinaation mandoliinista, kastanjeteista sekä suureellisesti rockaavista tomifilleistä. Kaiken tämän meiningin keskelle on onnistuneesti lykätty tyylitellyillä stemmoilla kyllästetty “pianoslovari” Golden. Välillä ja taas lopussa hypätään raikkaan ja kiillotetun modernista hengestä myös 60-lukulaisiin jenkkifiiliksiin, sekä toisaalta samanaikaisesti myös 90-luvun brittitunnelmiin oudosti vaappuen liitelevän The (After) Life of the Partyn ja Rocky-anthemesquesti käynnistyvän I’ve Got All This Ringing in My Ears and None on My Fingersin muodossa.

Levy ei kuitenkaan ole hittiparaatiksi aivan vankkumaton, eikä välttämättä ylläkään yhtä omintakeisesti rockaavaan kokonaisuuteen kuin edeltäjänsä, varsin ristiriitaista palautetta kerännyt, uutukaista huomattavasti suoraviivaisemmin sovitettu From Under the Cork Tree. Kuten ei männälätyllä, niin ei tälläkään kertaa yhtyeen karismaattinen energia kanna tauotta aivan loppumetreille asti, vaan hengästyy ja menettää hieman mukaansatempaavuuttaan heikompien raitojen aikana. Suosittelen kuitenkin kokeilemaan kanarialintuna oloa – ja kuvittelemaan, että tämä levy on hiilikaivos. Vähintäänkin haistelemisen arvoinen julkaisu.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2007-03-26
Arvostelija : Tommi Hartikainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.