Cinematics, The – A Strange Education

Skotlantilaisen The Cinematicsin albumi saapuu monien mielestä vihdoinkin kauppojen hyllyille, mutta itse en tätä oikein osaa ottaa vastaan ihan samalla innolla kuni esimerkiksi brittiläinen media. No, siellä nyt on muutenkin tapana vedellä kotiin päin, sillä jos tämä yhtye tulisi Suomesta, niin kuin hyvin voisi olla, niin tuskinpa palstamillimetrit olisivat kovinkaan kummoisia. Oikeastaan kotoinen The Orders on omalla tavallaan hengenheimolainen tälle yhtyeelle.

Tuosta edellisestä vedosta voi sen verran päätellä, että suuntauksena yhtyeellä on post rock, tai ihan mikä vain, mutta periaatteessa tätä uuden aallon Joy Division -meininkiä, jossa heleät ja majesteettiset melodiat kulkevat käsikkäin pompottelevan basson ja nihilistisen yksinäisyyden perukoille kurkottelevan vokalisoinnin kanssa.

Tyylisuuntaus on kaikesta ylitarjonnastaan huolimatta vailla sellaista erinomaista tulkitsijaa. No joo, onhan siellä Interpol, mutta kaiken kaikkiaan koko genre tavallaan kumisee samaa massaa ja vastaavasta syystä myös eräällä tavalla tyhjyyttä. Pystyykö The Cinematics sitten täyttämään tuota mustaa aukkoa? Ainakin jos kysytään saatekirjeen kirjoittaneelta ihmiseltä, niin varsin heittämällä. Valitettavasti totuus on hieman tarua karumpaa. Kappaleita levyllä on peräti 60 minuutin edestä, ja se jos jokin on liikaa, varsinkin, kun kyseessä on melkoisen samalla kaavalla kasattu ideoinnin toteutus.

The Cinematics toimii kyllä varsin hyvin pienissä annoksissa, kuten näillä mammuttilevyillä valitettavan usein on tapana. Varsinkin alun Race to the City, Break ja aavistuksen Genen melodioita ja haikeutta tarjoava hitaampi A Strange Education onnistuvat. Noista jälkimmäisessä laulaja Scott Rinning onnistuu ajoittain kuulostamaan erehdyttävän paljon Genen Martin Rossiterilta, mikä tekee kappaleesta kieltämättä varsin nostalgisen ja sielukkaan.

Hyvä yritys ja erinomaisia kappaleita höystettynä muutamalla keskinkertaisella sekä tarttumattomalla kappaleella. Periaatteessa puolikas tunti The Cinematicsia riittää varisin mallikkaasti tyydyttämään 80- ja 90-lukuihin kaipaavan, keski-ikää ohjuksen lailla lähestyvän henkilön tarpeet.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2007-04-30
Arvostelija : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.