Beneath The Massacre – Mechanics Of Dsfunction

Äärimmäiseen teknisyyteen luottavat kanadalaiset death metal -ryhmittymät ovat muokanneet yhdysvaltalaisten isoveljiensä kanssa pallomme musiikillisia rajoja jo lähes parikymmentä vuotta, ja nyt tähän lujaan luovien hullujen ryhmittymään iskeytyy ensimmäisellä täyspitkällään myös montrealilainen Beneath the Massacre. Kitaroiden ja basson otelautaa päästä päähän kurittavat riffiluritukset, infernaalisen tiukka rumputyöskentely ja epäinhimillisellä raivolla uriseva vokalisti pistävät pahimpansa kasaan Mechanics of Dysfunctionilla, ja meno on suorastaan pirullisen brutaalia. Ainakin tiettyyn pisteeseen asti.

Lyriikoiden anti ei tällä kertaa keskitykään ihmisjäsenistön järjettömään mutilointiin, vaan näkökulmaa haetaan ennemminkin yhteiskunnallisten epäkohtien puolelta. Ei sillä, että sanoituksista mitään selvää saisi ilman paperillisia avukkeita, mutta ajatuksen tasolla se vetää pientä rajaviivaa Beneath the Massacren ja tavallisimpien brutaalin death metalin uratallaajien välille. Yhtyeen musiikista ei myöskään löydy hippustakaan grind-mentaliteettia, mikäli tajutonta kaahausta ei oteta huomioon, vaan Beneath the Massacren veriveljet löytyvät ennemminkin slam-deathin ja rytmeillä kikkailevien ryhmien joukosta.

Kitaristit eivät pysyttele pelkissä alasävelissä, vaan sormet lentävät oktaaveista toiseen kuin orgasmin partaalla kouristelevan oopperadiivan ääni parhaimmillaan. Pikaistuksissa toteutetut riffipysäytykset ja tunkka-tunkka-rytmit pitävät kokonaisuutta tiukasti otteessaan, ja äkkinäiset breakdownit värittävät matkaa sillä vauhdilla, että kelkasta tipahtaa useampaan otteeseen jo ensimmäisen viiden minuutin aikana. Kuitenkin, kuten jo alussa sanoin, meno on brutaalia vain tiettyyn pisteeseen saakka. Nopeus muuttaa mielenkiinnon ennen pitkää vauhtisokeudeksi, ja kun riffien pikakiemurat muistuttavat lähinnä sormitusharjoituksia Helvetistä, vailla hajuakaan määränpäästä taikka välipysäkeistä, alkavat korvat pikku hiljaa keskittyä vallan toisarvoisiin asioihin, ja itse teurastus jääkin taustalle seinäruusuksi jalkaa polkemaan.

Beneath the Massacrella on huimat määrät kuriositeettiarvoa, sillä tämä jos mikä pistää työ-/luokkatovereiden selkäkarvat kiemuralle illanistujaisissa radiopopin sekaan istutettuna. Yhtyeen teknistä osaamista on mukavaa seurata silloin tällöin pienissä palasissa, mutta albumimitallinen tällaista ruhjomista on yksinkertaisesti liikaa. Suosittelen pelkästään kaikkein rujoimmille kuolofanaatikoille, muut tutustukoot myös mutta todella herkällä sormenpäätuntumalla. Turtuminen on taattu.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2007-03-01
Arvostelija : Kimmo A. Koskinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.