Dismal – Miele Dal Salice

Italialainen Dismal on tuoreella täyspitkällään siirtynyt pois perinteisestä goottimetallista ja sukeltanut syvemmälle sinfonisen musiikin pariin. Goottilaisuus on orkesterin sävellyksissä edelleen vahvasti läsnä, mutta hittiriffejä sahaavat särökitarat ja nelitahtia polkevat rumpukompit ovat paitsiossa. Jäljellä on pianoin, jousin ja kuoroin koristeltua unenomaista karnevaalimusiikkia puhtaalla naislaululla.

Parhaimmillaan yhtye on lähes äärimmilleen riisutussa ilmaisussa, kuten aavemaisessa Niveáressa, joka voisi hyvin olla minkä tahansa tummanpuhuvan fantasiaelokuvan soundtrackilta. Yhtä lailla vahva esitys on arabisoittimilla ja kuorolaululla leikittelevä avausraita La Conversione de Shani. Valitettavasti seassa on myös Malian ja Shiva li Néven kaltaisia sekavia töherryksiä, joihin on ympätty kaikkea sähkökitarasta ksylofoniin ja konerumpuihin.

Dismalilla on selvästi kyky tehdä tyylitajuista tunnelmointia. Jostain syystä orkesteri ei kuitenkaan ole uskaltanut jättää menneisyyttä kokonaan taakseen ja keskittyä uuteen tyyliinsä kunnolla, vaan ristiriitaisia näkemyksiä on yhdistelty turhankin vapaamielisesti. Miele dal Salicella on monta hyvää kappaletta, mutta hyvä levy se ei ole.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2007-03-20
Arvostelija : Jere Salonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.