Blackfield – II

Steven Wilsonin ja Aviv Geffenin projekti sai alkunsa Lontoo – Tel-Aviv -lennon aikana ideallisella tasolla, josta sitten siirryttiin hieman konkreettisempiin ympyröihin kuten Blackfieldin ensimmäinen albumi, joka kantoi mielikuvituksellisesti yhtyeen nimeä. Tästä parisen vuotta eteenpäin ja herrojen päätyönantajan vietellessä hieman hiljaisempaa eloa, tuli Blackfieldiin vauhtia toisen albumin muodossa. Tämä jatkoi mielikuvituksellisella nimivalinnalla, mutta siitä huolimatta, tai ehkä juuri siksi, II toimii puhtaalla tavalla progressiivisen ja hieman helpomman pop-musiikin välisenä yhdistävänä voimana.

Avausraita Once haeskelee vielä vahvasti kaikuja Coldplay– ja Keane-akselilta. Tämän kappaleen vahvuudet antavat harmonioineen ja lauluineen hienoa esimerkkiä tulevasta, sillä varsinkin kappaleen päästessä väliosaan ja hienoon kertosäkeeseen alkaa siihen kasaantua aavistuksen paksumpia progressiivissävytteisiä elementtejä. Vauhtia ja mahtipontisuutta lasketaan ajoittain, ja varsinkin kuulaan oloinen 1000 People saa iholle aikaiseksi kananlihaa muistuttavan efektin. Kaksikon laulu on yhtyeen voimavara, jota ilman se saattaisi olla kohtuullisen hukassa, mutta nyt onneksi oikea suunta on varmoissa käsissä.

Kuten todettua, yhtye yhdistelee helpommin lähestyttävään musiikkiinsa vaikeamman ja suppeamman kansanosan elementtejä, tai sitten mahdollisesti myös toisin päin, mutta lopputulos on hallittua. Progressiivisuus ei pääse ryöstäytymään käsistä missään vaiheessa, eikä näin ollen tee materiaalista kikkailevaa. Perusasioiden äärellä pysyttely tekee levystä mielenkiintoisen, ja varsinkin kaksi edellä mainittua kappaletta kera Miss U:n ja erinomaisen Epidemicin ovat ehdottomasti kevyen musiikin helmiä kuluneen muutaman kuukauden aikana. Toisaalta tuohan Christening selkeästi mieleen kotoisen WigWamin, joten tässä lienee tarpeeksi vahvistusta progehippeilylle. Pahoin tosin pelkään, että Porcupine Tree -fanit saattavat kavahtaa pop-elementtejä, ja puolestaan tavallisemman musiikin ystävät yhtyeen harrastamaa kerrostamista. Näin ollen yksi hieno levy jää taas vaille sen ansaitsemaa huomiota.

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2007-03-22
Arvostelija : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.