Chimaira – Resurrection

Huolimatta siitä, että Nuclear Blast on tapojensa mukaisesti yrittänyt mahdollisimman paljon vaikeuttaa arvostelijaparan työtä ja pilkkonut promokappaleen 99 osaan, jotta eri biisejä ei varmasti saisi yksitellen kuunneltua, pusken uuden Chimairan kimppuun pitkin hampain ja terävin sorkin. Resurrectionista saakin pitää kiinni yllättävän suurin ponnistuksen, sillä albumi uhoaa ja paukkaa enemmän kuin olisi päältä päin uskonut.

Ison talon rahoilla tuotettu albumi myös kuulostaa siltä, että siihen on laitettu taitoa ja tuuria enemmän kuin keskivertovuoden puolalaiseen death metal -satoon yhteensä. Tästä ei Resurrection ainakaan kärsi, sillä ilman muuta täsmätykitys tarvitsee tymäkät puitteet, joissa reuhata. Thrash-vetoinen asennedeath jylisee kuin talvipesästään riistetty ahma keskellä keskiluokkaista lapsiperhelähiötä mutta yllättäen muistaa myös poiketa kotihongistoon välillä huilailemaan. Ensi-istumalta kuultuna albumi sisältää kokonaismittaansa nähden niin paljon pullistelua, että ohimot ovat revetä kesken. Pikkuhiljaa nyanssit alkavat vallata alaa ja oivaltavat sovitusratkaisut ja melodianpoikaset soivat mätön seassa vapautuneemmin kuin koskaan aikaisemmin. Eri kappaleiden väliset voimasuhteet kilpailevat joskus liikaakin samasta tilasta mutta asettuvat silti varsin sopuisasti tehokkaaksi kokonaisuudeksi.

Kappaleiden kestosta en voi sanoa mitään tarkempaa juuri sen takia, että ne on pilkottu pikkuriikkisiin paloihin mutta näin perustuntumalta biisit ovat tavanomaista pidempää mallia, ja tämä tuntuisi ilmenevän monipuolisempina sovitusratkaisuina. Aiemmat Chimaira-albumit ovat kaatuneet lähinnä omaan tasapaksuuteensa mutta ainakin suuremmat karikot onnistuu Resurrection välttämään. Vieläkään ei yhtye aivan osaa ommella luomiaan seittejä täydeksi tappovälineeksi, mutta huomattavasti parempaan suuntaan ollaan menossa.

Resurrection tuntui alkujaan jopa tönköltä albumilta, varsinkin solistin jatkuvan uhoamisen takia. Sittemmin levy on alkanut pudota yhä useammin soittimen suuntaan, juurikin sen julmetun korkuisen aggressiotason vuoksi. Mukana on juurikin tarpeeksi ilmavuutta lisääviä elementtejä, kuten tyylikkäät kitarasoolot, jotta vihan kyyneleet eivät ala valua yli äyräidensä. Lopullinen tuomio muotoutuu kuitenkin vasta kaupallisen version saavuttua kouriini, ennen sitä kortit ovat vielä avoinna. Suosittelen kuitenkin tutustumaan albumiin, mikäli mölyävän naapurin seinän hakkaaminen ei saa aggressioita laskemaan ja etenkin, jos olet kyseisestä episodista aina haaveillut.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2007-02-13
Arvostelija : Kimmo A. Koskinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.