Abscess – Horrorhammer

Chris Reifert on henkilö, jota on lähestulkoon perustuslaillinen määräys kunnioittaa, edustaa sitten mitä tahansa ihmisryhmää hyvänsä. Herran pitkälti yli parikymmenvuotinen, periksiantamattomuudella puhditettu ura syvällä deathmetal-undergroundissa saa tänä vuonna jatkoa Abscessin julkaistessa viidennen albuminsa Horrorhammerin. Autopsyn punkimpi pikkuveli rouhii jälleen kerran muhevasti maanisen alkudeathrytkeen parissa, eikä kiero irvistys ei ole vuosien saatossa paljoa pehmentynyt, vaikka musta huumori vakavalla läsnäolollaan herrain tekemisiä jälleen kerran kunnioittaakin.

Vaikka uusista tuulista mainitseminen olisikin tässä yhteydessä lähes häpeällistä, on Abscess jälleen kerran löytänyt joitakin uusia mausteita mädäntyvän ruumiskeitoksensa jatkeeksi. Horrorhammerin sisuksista löytyy niin pikaisia punkrykäyksiä, kuten Another Private Hell, Exterminate ja Four Grey Walls mutta myös huomattavasti groovaavammin eteneviä stonerin ja sludgen katkuisia rokkirenkutuksia When Witches Burnin ja March of The Plaguen malliin. Death metal toimiikin tällä albumilla loppupeleissä lähinnä lyyrisenä viitekehyksenä, vaikka Autopsyn mallia jatketaankin muun muassa Beneath a Blood Red Sunin välin synkän jynkytyksen, välin Hadeksen kolmipäisen hurtan lailla sekopäisesti tempoilevan mäiskeen tahdein.

Alkuvoimainen soitanto on tälläkin albumilla pääosassa, ja rupisen soundimaailman välityksellä esille puskettu paskan ja hien hajuinen kuritus on kaikessa piruilevuudessaan vapauttavaa kuunneltavaa. Reifertin vähäjärkinen kiimaisen huudon, örinän ja suuveden kurlaukselta kuulostavan ääntelehtimisen sekoitus toimii näissä viitekehyksissä järkyttävän hyvin, sillä muun bändin soitanta mukailee asiaan kuuluvin sopivin ottein Abscessin ideologiaa, jossa vältellään mahdollisimman paljon kaikkea tekniseen nyhräykseen rinnastettavaakaan. Kalmankatkuinen yleistunnelma keikkuu hervottomuuden partaalla, mutta Horrorhammer pysyy kaikesta huolimatta tiukasti yhteenkasvaneena kokonaisuutena. Vaikka kappaleet eivät ylläkään aivan törky-mätön parhaimmistoon, on albumin viihdyttävyysprosentti huomattavasti lähempänä absintin kuin limusiiderin alkoholisisältöä. Pisteet siitä, jatkoa kun tulee varmasti seuraamaan niin pitkään kuin Reifertin palleassa riittää ponnistusvaraa.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2007-03-03
Arvostelija : Kimmo A. Koskinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.