Botnia – Botnia

Sellutehtailijan mukaan nimetty joutsenolaisretkua on jyrkkä yhtye. Niin musiikki, sanoitukset, ulosanti kuin asennekin pitävät tiukasti yhtä ja sen edessä ei auta kuin nostaa kädet pystyyn. Poliittisesti varmasti epäkorrekti linjaus pitää sisällään raivoisaa thrashin ja hardcoren eri alalajien sekoitusta, eivätkä debyyttitäyspitkän 16 mielenilmausta jätä mitään arvailujen varaan.

Niin yksinkertaiset kuin moni-ilmeisemmät ainekset ovat tällä levyllä kerrankin oikeilla paikoillaan. Perustana toimiva tiukka riffittely vaikuttaa päältä päin varsin yksioikoiselta, mutta yllättää silloin tällöin pahanpäiväisesti sukeltamalla kompin muutoksen myötä äkkiväärästi kohti entistä pimempiä syövereitä. Vaikka Botnia operoikin musiikillisesti tiettyjen rajojen sisäpuolella, on sen sisäpolitiikka äkkinäiselle hurjaa seurattavaa. Yhtyeen vahvin valtti on sen peräänantamaton asenne potkia kaikkea vastaantulevaa päähän, edes hyvää päivää toivottamatta. Debyytille siunatut soundit ovat raskaat ja rosoiset mutta tarpeeksi erottelevat, jotta instrumenttien reviirit säilyvät selvinä.

Laulukielinä toimivat pääosan vievän kotokielemme lisäksi ruotsi sekä englanti ja sanojen polttava saarna piirtää ristiä väärinpäin ristin päälle ja pirua pirun selkään niin, ettei perässä tahdo pysyä. Oivaltavat riimitykset ja sormella osoittaen toteutettu lyriikka ei edusta aihepiireiltään mitään ennenkuulumatonta edes Suomenmaassa, mutta Jussi Kaskisen julistusta on vaikea kuunnella ilman kieroa virnettä. Tältä se kauanmainostettu agressio siis kuulostaa. Satunnaiset munkkikuorot ja huutoköörit värittävät ärjyntää sopivasti sinne päin hutaisten ja pitävät pelin puhtaana ja meiningin likaisena.

Vaikka kokonaisuus pysyy tasaisena kautta albumin, sieltä on helppo erottaa myös muutama mustempikin lammas. Miehen ja moottorisahan välisestä ystävyydestä on yksinkertaisesti rujoin rakkauslaulu mitä olen ikinä kuullut ja sitä seuraava hydramainen De Kommer raivoaa välin vailla järkeä, välin hidastaen rienaukseen kuin langenneinkin pastori. Jumalan koiran lähes melodinen pääriffi ja kertosäkeen iskulause välähtävät varmasti mieleen kummittelemaan vaikka vain vilkaisi kirkkoon päin. Lopetusepistolan lausuva Ollila ensimmäinen tuikkaa lisää vaihtelua koneeseen juuri oikella hetkellä ja viimeistään siinä vaiheessa, kun peruspunk vaihtuu Corrosion of Conformity –fiilistelyyn, sieluni ilmoittaa myyneensä itsensä. Tekstiensä puolesta parasta laitaa edustavat inhorealistinen pikimustan huumorin kyllästämä Elon tiellä ja vaihtoehtoisen ratkaisun sielujemme pelastajan elämäntarinalle tarjoava Kerro minulle. Lähes suoraan luonnonsuojelumainokseeen kelpaava Vain eloonjäämisestä on kysymys taas tekee harvinaisen selvällä kielellä selkoa siitä mihin ihminen on itsensä alistanut ja tarjoaa tasan kaksi vaihtoehtoa siitä ulospääsyyn. Ihanaa.

Tämä julkaisu nostaa Botnian hc-undergroundin etulinjaan ja täyden asiasisältönsä vuoksi myös pitää yhtyeen paikallaan. Jos olet/tunnet olevasi syyttä suotta petetty, huijattu, puijattu, syytetty, tuomittu, päähän potkittu tai muuten vain ilman karkkirahaa, tartu Botniaan. Se edistää verenkiertoa ja vääntää raivon oikeisiin mittasuhteisiin, Kiesuksen nimeen.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2007-01-18
Arvostelija : Kimmo A. Koskinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.