Lemonator – Grandpop

Lasse Kurki on mennyt väittämään Lemonatorin uutta levyä maailman parhaaksi livelevyksi. Pieni liioittelu sallittakoon, kuka nyt ei omaa lastaan kehuisi. Livelevy on luultavasti levystä suhteellisen kaukana, biisejä on melko varmasti vedetty studiossa useampaan kertaan.

Grandpop jatkaa The Waltzin tunnelmissa tuoden mukaan hieman enemmän sitä alkukantaista kitaravetoista rockia. Heti ensimmäinen varsinainen raita The Killer I valottaa Lemonatorin rockimpaa puolta. Raidalla bändi on kovassa vedossa ja biisi rokkaa hienosti. Broken Record jatkaa rokkaamista Glass Boyn pienen suvannon jälkeen.

Kevyemmän ja herkemmän materiaalin helmeksi nousee Yearbook 2001, joka kietoo rock-n-rollin historian yhteen biisiin. Lassen herkkä ja hauras ujellus sulattaa isonkin miehen sydämen. Ensi kuulemalta levy vaikuttaa hieman vaisulta, kuten osa edellisistäkin levyistä. Ensimmäisellä kuuntelukerralla päähän soimaan jääviä kappaleita ei yhtyeeltä useinkaan löydy. Erityisesti The Waltz-platta vaati kovaa kuuntelua ennen sen todellisen ja hienon luonnon löytymistä. Uusi levy tosin jää syventymisenkin jälkeen aivan aavistuksen verran vaisuksi.

Lemonator on jo muutaman vuoden ollut valmis murtautumaan suuren yleisön tietoisuuteen ja valloittamaan maailman, mutta sitä eivät musiikinkuluttajat vain ole vielä ymmärtäneet. Kriitikoiden suosimat yhtyeet (jollainen myös Lemonator on) ovat usein tekotaiteellista paskaa, mutta Lemonator on aivan erinomaista rockia.

Pienessä nousuhumalassa oleva nuorimies totesi kerran ravintolassa Kurjen Lasselle seuraavaa: ”Oothan sää ihan hirvittävän ruma jätkä, mutta kyllä sää helvetin hyviä biisejä teet”. Niinhän se on, että totuus tulee lapsen ja humalaisen suusta.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2003-04-04
Arvostelija : Tuomas Rajala

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.