Vihreä Maa – Promo 2006

Nuorten miesten nuori yhtye Vihreä Maa syntyi alun alkaen ska-partio Monica’s Lipsin raunioille. Yhtyeen hajottua soittajat harhailivat hetken kuka missäkin, kunnes tiet johtivat yhteen kotikentällä Joensuussa. Neljä viidesosaa orkesterin jäsenistä soitti edellä mainitussa bändissä, kitaristi Ilmari saatiin joukkoon funkryhmä Stusta. Kosketinsoittaja Eino taas koskettelee niinikään nosteesta nauttivassa The Dance -yhtyeessä. Kokemusta on siis monipuolisesta musiikista, soittamisesta yhdessä ja erikseen. Positiivisena seurauksena luonnolliselta kuulostava soitto.

Katse on melko tiukasti menneessä, 60-luvun klassikoissa ja sen jälkeisten vuosikymmenten kitaramusiikin kepeämmissä valioissa. Melodioita ja koukkuja bändi tarjoilee melkein yliannostaen, ja biisit tarttuvatkin lähes varkain. Eivät siis väkipakolla pilaamaan päivää takaraivossa mölyten, kuten valtaosa nykyhetken “nerokkaasti tuotetuista” poptuotteista. Ihan kuin menneinä, kultaisina vuosikymmeninä, jolloin kellään ei ollut mitään listamusiikkia vastaan.

Bändin tarjoamat verrokit Beatles ja Dylan osuvat aika lähelle näiden neljän biisin tarjoamaa totuutta. Tatu on omaperäinen laulaja, jonka äänen tunnistaa isommankin massan seasta. Silti en malta olla kehottamatta huutamisen kokeilemista, tai edes reipasta äänen kohottamista. Pari voimakkaampaa maneeria korostaisi näppärästi niin kipaleiden tunnelmavariaatioita.

Näistä sävellyksistä huokuva raikkaus luo välittömän kuulijasuhteen. Hyvällä tavalla luomuhenkinen musiikki on täynnä tunnetta, riittävästi säröä ja rytmiä. Toivo asuu seassa esteiden on reipas ja säröisä ralli, joka kenties tarkoituksellisesta horjahtelustaan huolimatta piristää kerta toisensa jälkeen. Vihreällä Maalla on näppärästi oma nimikkobiisi, joka on herkullinen ja energinen sekoitus Supergrassia ja Egotrippiä. Huominen taas on eteerisen unelias, hieman nyrjähtänyt kaunokki, jonka lopussa bändi antaa itselleen pienet. Ansaitusti, toki. Miellyttävän mitättömästi moitteen sijaa nämä viisi biisiä jättävät.

Toivottavasti puskaradio soi lujaa Vihreän Maan suhteen. Ajatuksen ja tyylin harvinainen yhdistelmä kantanee vielä pitkälle.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2007-02-23
Arvostelija : Jukka-Pekka Ronkainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.