Decoy – Burt Russell

Decoy on ottanut ensimmäiset askeleensa jo niinkin pitkän aikaa sitten, kuin armon vuonna 1995. Kolmen demon, joista ensimmäinen tuli ulos vuonna 2003, ja erinäisten miehistön rukkaustalkoiden jälkeen vuorossa oli sitten melkoisen mauttomasti nimetty demo Burt Russell. Kahta oman aikansa pienen piirin näyttelijäsuosikkia kunnioittava demo on kuitenkin nimestään huolimatta kelpo rokkipläjäys. Demon energianlähde on voima, jolla demo kulkee eteenpäin, ei nyt tosin vastustamattomasti mutta kulkee kuitenkin.

Neljästä kappaleesta avausraita Diaryn vahvuudet ovat melko pitkälle Tapio Tuimalan ja Hannu Lehtosen kitaroinnissa. Eräänlaisella erikoisuudella rokkiympyröissä, eli efektien kautta, saadaan kappaleeseen hieman normaalista poikkeavampaa eloa. Eight More Steps on puolestaan huomattavasti herkempi ja heleämpi pala, joka ikään kuin tarjoaa rommikaakaota paukkupakkaseen höyryävästä mukista. Mahtuupa mukaan hieman koukkuakin, joten haastetta tarjotaan myös kuulijan suuntaan.

Demon paras kappale kuitenkin ajoittuu loppuun, sillä hieman Kerbdogia muistuttava Rivalry Game on sen verran väkevä kappale, että demon kuunneltuaan sitä pysähtyy hetkeksi miettimään, että miksi yhtye ei panosta samantyyliseen linjaukseen enemmän kuin mitä viimeisessä kappaleessa on tarjolla.

Kappaleiden hienoisesta hajonnasta huolimatta se kaikkein ikävin asia, ja oikeastaan samalla se kaikkein kuuluvinkin, on Tuimalan vokalisointi. Se ei oikein tunnu loppuun asti treenatulta vaan jättää huomattavasti toivomisen varaa.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2007-02-20
Arvostelija : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.