Swallow The Sun – Hope

Swallow the Sun on nimi, joka tuskin kenellekään aikaansa seuraavalle on tuntematon. Aina debyyttilevyn The Morning Never Came julkaisusta asti tämä keskisuomalaispoppoo on ollut lähes taukoamatta ihmisten huulilla. Aavemaiset tunnelmoinnit sekä hitaanpuoleiset, raskaat biisit ovat olleet yhtyeen selkärankana alusta asti. Näin myös uusimman Hope-levyn kanssa, joskin pientä uudistautumistakin on havaittavissa. Katsastetaanpa läpi mitä kotelo sisälleen kätkee.

Kahdeksan biisin mittaisen kimaran käyntiin polkaiseva nimikkokappale kulkee melko vahvasti totuttuja latuja sen suurempia yllätyksiä tarjoilematta. Jaksan yhä ihailla Pasasen rumputyöskentelyn monipuolisuutta, mies osaa todella tuoda oman osuutensa levyn tunnelmaan. Seuraavaksi tuleva These Hours of Despair edustaakin nopeampaa poljentoa ja tarjoilee ainakin allekirjoittaneelle hienoimpia hetkiä levyn parissa. Massiiviset kosketinosuudet tuovat todella dramaattisen tunnelman runttauksen sekaan. Aikaisempiin julkaisuihin verrattuna myös Kotamäen laulanta on monipuolistunut. Kolmas ralli The Justice of Suffering tarjoilee sitten melko miellyttävän yllätyshetken, kun korvat rekisteröivät tutun äänen mikin varressa. Jonas Renkse Katatoniastahan se siellä asialla. Täytyy kyllä todeta, että miehen ääni sopii hienosti ja saumattomasti bändin musiikkiin. Myös Tomi Joutsen eräästäkin kotimaisesta orkesterista vierailee levyllä. Singlenäkin julkaistu Don’t Fall Asleep jatkaa hienosti levyn toivotonta ilmapiiriä uhkuvaa ilmaa. Biisistä on myös tehty jo ainakin kertaalleen televisiossa pyörähtänyt video.

Eli hyvin tutuilla, joskin toimivilla, linjoilla jatketaan. Soundimaailma tuntuisi ottaneen askeleen synkempään ja utuisempaan suuntaan, tämä ehkä osaksi osa-alueiden monipuolistumisesta johtuen. Edeltäjiensä tapaan hidasta, raskasta ja äärimmäisen tunnelmallista musiikkia tarjoaa tämäkin levy. Ensimmäisten mieltymysten mukaan suosikkibiisit ovat jo nousseet esiin, aika kertoo mitä kaikkea levy aukaisee kuuntelukertojen kasvaessa. Bändin musiikki kun kuitenkin on sitä sorttia, joka parhaiten aukeaa ajan kanssa omilla ehdoillaan. Ei hampaat irvessä pakottaen.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2007-01-24
Arvostelija : Juha Wuorinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.