Charlatans, The – Forever. The Singles
The Charlatans on yksi suurimmista suosikeistani Manchesterin rokkibuumin kulta-ajoilta, ajoilta jolloin rokkiin ja eräänlaiseen brittipopin esiasteeseen lisättiin runsaasti tanssittavia vaikutteita. Suurimpana innoittajana varmaan Hacienda-niminen klubi kaikkine rojun käyttöineen. Yhtye on siis ehtinyt jo reippaasti ohittaa murrosiän alun kaikki finnien kasvut ja vetelee nyt vanhemmilta salaa rösseliä ja kiljua kotibileissä, joissa vielä sopivasti naidaan ristiin eri tyylien kanssa. Kuitenkin The Charlatans on kaikessa muotitietoisuudessaan osannut hyödyntää eräänlaisen näkymättömyyden, sillä se ei ole häpeämättömästi rehvastellut lainauksillaan.
Vajaat kymmenen vuotta sitten yhtyeeltä julkaistiin jo yksi kokoelma, mutta sinä keskityttiin myös singleraitojen ulkopuoleisiin kappaleisiin, toisin kuin tällä uudella kokoelmalla. Yhtye on tähän mennessä julkaissut laskutavasta riippuen 28 singleä, joista olisi saanut kattavan tuplan, mutta nyt levy-yhtiö, tai mahdollisesti yhtye itse, on kasannut omasta mielestään kattavan paketin, ja samalla läpileikkauksen yhtyeen repertuaarista. Poissa ovat omista suosikeistani Just Lookin’, Jesus Hairdo ja uuden Simpatico-albumin erinomainen – hieman vanhoja kaikuja ja tarttuvuutta sisältävä – Blackened Blue Eyes.
Vuonna 1990 ilmestynyt debyytti Some Friendly oli jo melkoinen teos omassa kastissaan, mutta varsinainen potti saavutettiin vuoden 1995 nimikkoalbumilla. Aikaisemmin mainitsemani Just Lookin’ sekä Just When You’re Thinkin’ Things Over olivat ne kappaleet, jotka saivat nimen kaikkien brittien huulille. Näistä varsinkin jälkimmäisen loistava sanoituspuoli jäi elävästi mieleen kaikessa yksinkertaisessa hienoudessaan, vai mitä sanotte värssystä You look good when you’re heart is on fire. It’s a matter of taste..
The Charlatans -soundi nojasi reilut viisi vuotta sitten melko pitkälle edesmenneen kosketinsoittaja Rob Collinsin loisteliaiden urku- ja kosketinkuvioiden sekä Martin Bluntin vankan bassottelun varaan. Basson voimakkaaseen mukanaoloon on varmasti osasyynä se, että Blunt on yksi yhtyeen kantavia biisinikkareita. Tästä loistava esimerkki One to Anotherin efekteillä vahvistettu soundimaailma, joka toimii ajattomasti kaikkiin nykypäivän idearosvojen vastaavaan verrattuna. Jokainen voi pienessä mielessään miettiä vaikkapa sitä, kuinka paljon joku The Klaxons on velkaa tälle Manchesterin yhtyeelle.
Vaikka muutama tärkeä single kokoelmalta puuttuukin, niin antaa se kaikessa komeudessaan hienon kuvan siitä, mihin yksi suurista brittipopin mullistajista on aikanaan pystynyt. Ja samalla on todettava, että pystyy edelleenkin, sillä uusin albumi on erinomaista tavaraa vanhemman materiaalin ystävän korvissa. Hieno kokoelma ja vielä hienompi yhtye, jolla on musiikissaan läsnä groove, sielu ja sydän.
Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2007-03-03
Arvostelija : Jarno Leivo
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.
Comments
One response to “Levyarvostelut”
[…] „Levyarvostelut-Konsortiumsprojekt III – Terra Incognita (Die unentdeckte Welt)“. Noise.fi [fi] (Rezension) (auf Finnisch). 26. Oktober 2003. Abgerufen am 26. Februar […]