Inferi – Shores Of Sorrow

Kotimaisen Inferin debyytillä liikutaan melko häikäilemättä Burzumin aikoinaan viitoittamalla tiellä. Neliraitaisen levyn pääosassa on haikeiden kitarakuvioiden ja tasaisen rumpukolistelun muodostama symbioosi, jota elävöitetään kirkumisen ja kärinän välillä liikkuvalla vokalisoinnilla.

Monotoniseen melankoliaan pohjaava kaava ei ole uusi, ja varsinkin avauskappale To the Once So Sad Worldin jauhaessa kohtalaisen kulunutta riffiä kahdentoista minuutin ajan uhkaa kyllästyminen iskeä heti alkuun. Onneksi kyseinen biisi osoittautuu albumin tylsimmäksi. Tuplabasarin tahdittaman Burnedin päämelodia tosin tuo niin vahvasti mieleen Hvis lyset tar ossin, että ilman näppärää väliosaa plagiaattimittari heiluisi pahemmin kuin Risto Asikaisella. Kohokohdaksi nousee päätösraita What Once Shined, johon on saatu vangittua jotain poikkeuksellisen tunnelmallista vain muutamaa sointua käyttäen.

Niille, joille omaperäisyys ei ole se tärkein asia musiikissa, Shores of Sorrow tarjoaa varsin onnistuneen paketin alakuloista black metalia. Pitkät kappaleet ja mukavan pehmeä soundimaailma ovat omiaan talviseen meditointiin.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2007-02-02
Arvostelija : Jere Salonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.