Impious – Holy Murder Masquerade
Vihdoinkin(?) vanhan hyvän ajan Dismember-säröä sisältävä levy 2000-luvulta on eksynyt käsiini. Holy Murder Masquerade ei kuitenkaan tarjoile yhdeksänkymmentäluvun alun kuolorusennusta vaan uudelle ajalle pävitettyä melodisempaa thrash-vaikuteista vääntöä. Göteborg-soundin ja deathrashin laakapäivinä tällaiseen antiin varautuu kuitenkin hieman nuivasti, sillä markkinat ja undergroundkin ovat täynnä toinen toisistaan nyhtäviä riffikierrättämöitä. Impiouksen saavutukset eivät vielä ole mitään maailmanluokkaa, ja jos yhtye nimeään tahtoo saada kansojen kuuluviin, saa se painaa rutosti töitä ampuakseen ylenkatseet alas. Viides yritys pitää kaikesta huolimatta sisällään kuolonkankeutta uhmaavaa rökitystä, murskaavasta vimmasta tinkimättä.
Albumin parhaisiin ominaisuuksiin kuuluu sen vanhakantaisella tavalla viehättävä murhakonsepti. Kansilehdykän sisällään pitämä sarjakuvan avuin etenevä draamankaari on mainio keksintö, joka tarkalla toteutuksellaan petaa parhaat mahdolliset olosuhteet rysäyttää laatuthrash-mälli sisään korvakäytäviin pysyvin vaikutuksin. Valitettavasti tämä albumi ainakin osittain pettää odotukset sävellyksellisten ansioidensa jähmeällä toteutuksella.
Impiouksen riffitehtailu henkii vahvasta päämäärästä, osin perinteitä kunnioittamalla, osin seikkaperäisimmille alueille samoamalla. Valitettavasti melodiset osiot kärsivät kuluneista toteutuksista, ja sovitusratkaisut pysyvät tiukasti samalla linjalla koko albumin ajan. Kitaristien tyrkkimät välin rokkaavat, välin hevimmät liruttelut eivät teknisistä puutteista kärsi ja piristävätkin mukavasti silloin tällöin kuivettumaan päässyttä meininkiä. Suurin osa negatiivisuudesta on kuitenkin perua siitä yksinkertaisesta seikasta, että biisit eivät jää tarpeeksi päähän takomaan.
Holy Murder Masquerade ei missään nimessä ole huono albumi, se olisi vain voinut olla niin paljon parempikin. Tekninen osaaminen, Martin Åkessonin raivoisa huutomurina ja soundituotanto sekä konsepti ovat kovaa luokkaa; itse biisit eivät vain heilauta suuntaan taikka toiseen. Kukin kuulostelkoon omia hermopäitään, uppoaisiko Impiouksen täsmärähinä. Minä yritin.
Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2007-02-07
Arvostelija : Kimmo A. Koskinen
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.