Damn Seagulls – Soul Politics

Vuonna 2005 ilmestynyt Damn Seagulls debyytti One Night at Sirdie’s on itselleni täysin tuntematon levy, mutta tähän kakkoseen sain ensimmäisen kosketuksen hienon radiosinglen The Beatin ansiosta. Kyseinen kappale on tosin alunperin nauhoitettu jo 2005, joten eiköhän sillä jotakin kaikua ole tuon debyytin ajoilta havaittavissa.

Damn Seagulls on musiikillisesti varsin lähellä sitä tavaraa, jota kuuntelin nuoruudessani melko paljon, sillä 70- ja 80-luvun hyväntuulinen ja sielukas Bruce Springsteen ja ajoittain jopa Kanadan ikirokkaria Bryan Adamsia muistuttava materiaali kaappaa sielun mukaansa. Hyväntuulisuus kulminoituu Brucen Born to Run – ja Born in the USA -albumeiden raikkaimpiin kappaleisiin. Soul Politics -levyltä varsinkin Once We Were Thieves ja While I’m Gone ovat selkeästi velkaa 80-luvun suurimmalle rokkarille.

Lisää muistoja menneistä saadaan, kun 24 Uptown tuo mukanaan Niko Kangas -nimisen herrasmiehen ja hänen saksofoninsa. Vaikka Niko ei varsinaisesti mikään Clarence Clemons ole, liikutaan Suomen mittakaavassa omilla askelmerkeillä. Kaikki ainekset yhtyeen orgaanisessa soundissa ovat kohdillaan, joten ainakaan materiaalin tasosta homma ei jää kiinni. Onko sitten kyse siitä, että katu-uskottavien rokkipiirien on huomattavan hankala myöntää sitä, että Bryan Adamsin, Jeff Buckleyn ja Brucen perinteinen soundi voi kuulostaa hyvältä myös nuorten suomalaisten kundien esittämänä. Tastä tuskin muodostuu estettä yhtyeen uralle, sillä ainakin Rumba tulee levystä paukutusta pitämään. Tuon voin melkeinpä vannoa, vaikka en itse siihen julkaisuun sitoudu millään tavalla.

Jostakin mediasta sain ohimennen lukea, että Soul Politicsilla olisi mukana jopa uudemman aallon soundia mutta kyllä nämä The Killers -soundit voi unohtaa, sillä ne on niin selkeästi tehty jo aikoja sitten paljon sielukkaampien rokkareiden toimesta. Vaikka kaikki musiikki on maailmassa jo keksitty ja soitettu, saa Damn Seaguls omalla tavallaan päivitettyä Bruce Springsteen & The E-Street Bandin legendaarisen livepaketin Live/1975-85 vuoden 2007 harmaaseen Helsinkiin.

Vaikka levy ei ole ihan täydellinen johtuen parin kappaleen pienoisesta laskusuhdanteesta, ansaitsee se kaikessa sielukkuudessaan ja omassa kastissaan painimisesta selkeästi täydet pisteet. Yhtye on rehellisesti oma itsensä eikä yritä kikkailla millään tökeröillä post-teemoilla ja niihin liittyvillä medioiden myötäilyllä. Levy on vahva osoitus omasta halusta ja samalla kunnianosoituksesta Pomolle.

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2007-01-23
Arvostelija : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.