Naglfar – Harvest

Ruotsalaisen mustan metallin takuunimiin kuuluva Naglfar pistää palikat jälleen kerran napakasti järjestykseen. Vaikka yhtye ei genrensä uudistajiin missään nimessä ole ikinä kuulunut, on sen tarjoama melodisesti rimpuileva peruspaahto sieltä makoisemmasta päästä. Välin raskaasti raahautuva, välin ukkosen lailla jylisevä pieksentä, Kristoffer “Wrath” Oliviuksen monialaisesti ryöppäävä kurkunanti ja kuolonmarssia sävyttävät kalmankirkkaat soolot pitävät huolen siitä, että albumi kestää tarkempaakin tutustumista.

Harvest on soundillisesti tuotettu nykymetallin mittapuiden mukaisesti, eikä suhinasta saatikka ponnettomuudesta ole tietoakaan. Painostava ilmanala lepää synkkänä koko albumin mitalla, ja heti alusta saakka on selvää, että valot voi sammuttaa saman tien, ruskettavasta auringonpaisteesta puhumattakaan. Vihaa tihkuvat sanoitukset keskittyvät, kuinka muutenkaan, ihmiskunnan kärsimykseen ja tuhoon. Tanakalla ruoskinnalla pelin avaava Into the Black sukeltaa sananmukaisesti sinne syvinpään onkaloon, missä klaustrofobiasta kärsiville on luvassa helvetilliset oltavat. Kertosäkeessä lasketaan tempoa muutamalla kymmenellä prosentilla mutta tekstien saastainen anti painuukin sen ansiosta puolta paremmin pääkopan vauriovyöhykkeelle saarnaamaan. Breathe Through Men aikana joutavat rajoitukset kaatuvat ojan pohjalle, sillä blastien raikaessa ei tien pientareelle ehdi vilkuilla.

Seuraava taistelupari The Mirrors of My Soul ja Odium Generis Humani noudattaa alun sanelemaa linjaa, upoten yllättävän hyvin muistin syövereihin. Jälkimmäisenä mainittu sekä puolenvälin rajapyykki The Darkest Road vetävät tämän albumin pisimmät korret. Vauhti ja massa sopivassa suhteessa pitävät puntin riehakkaassa liikkeessä, ja näin ylimääräiset housunkostukkeet pääsevät mukavasti poistumaan lahkeensuusta. Loppulevy jatkaa tasaista linjaa, mutta harvalla levyllä näin vaativana sykkien. Vaikka loppuajasta ei enää erotu sen suurempia suosikkeja, on Harvest kokonaisuutena pirun tehokas synkkyyden purkauskanava.

Soittajien tekninen osaaminen on huippulaatua, ja lisäpisteitä täytyy tyrkätä rumpujakkaran juureen, sillä Mattias Grahnin työskentely on herkullisen monipuolista, ja kun rumpusoundeja ei ole pilattu turhalla koneistuksella, herran iskujen tarkkuuden tuntee lapojen välissä vielä pitkään viimeisten sävelten sammuttua. Harvest on monipuolisella perinnelatauksellaan kaikille mustemman kuolomusiikin ystäville varma valinta.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2007-02-05
Arvostelija : Kimmo A. Koskinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.