Machine Men – Circus Of Fools

Suomen kuumimpiin melodisen metallin vientitoivoihin lukeutuva Machine Men jatkaa kolmoslevyllään Circus of Fools edellisillä kiekoillaan hyväksi havaittujen polkujen tallaamista. Pohjat ovat siis edelleen tiukasti perinteisessä brittimetallissa, eikä niitä pakollisia vertailuja Iron Maideniin ja Bruce Dickinsoniin voi olla tekemättä tälläkään kertaa. Mutta eivät nämä Keski-Suomen miehet toki ole jääneet polkemaan paikoilleen, sillä yhtyeen ulosanti on yleisilmeeltään rajumpaa, suoraviivaisempaa ja myös monipuolisempaa kuin ennen. Biisit eivät siis rakennu vain yhden kaavan varaan, vaan kasaan on koottu sopiva sekoitus nopeita ja rauhallisempia ralleja, joille oman säväyksensä antavat apusuorituksillaan muun muassa herrat Marco Hietala, Rainer Nygård ja Keijo Niinimaa.

Kiekon alkutahdit lyödään kahdella todella nopealla ja lekan lailla tajuntaan pamahtavalla rallilla, Circus of Foolsilla ja sinkkubiisi No Talk without the Giantilla. Näiden myrskyvaroitusten jälkeen siirrytään hetkeksi hieman hitaamman mutta yhtä lailla toimivan metallin pariin Ghost of the Seasonsin saadessa vuoron. Tässä kappaleessa Antony Parviainen pääsee ensimmäistä kertaa venyttelemään kunnolla äänijänteitään. Tyrannize on puolestaan Machine Menin mittapuulla suorastaan mättävä rypistys, ja toimiva sellainen.

Levyn loppupuolen korkkaa paketin monipuolisimmaksi biisiksi osoittautuva The Shadow Gallery. Se tuo maalailevine väliosineen ja komeine lauluosuuksineen vahvasti mieleen Dickinsonin 90-luvun lopun soolotuotannon – eikä ollenkaan negatiivisessa mielessä. Samoja mielikuvia luo myös sävyltään surullisempi Where I Stand, joka tosin ei ole yhtä säväyttävä kuin alkupään raidat. Lievä tylsistyminen uhkaa hetkittäin myös Border of the Real Worldillä ja Dying without a Name’illä, vaikka niiden kitarasuoritukset ovatkin vaikuttavia. Päätösraita The Cardinal Point vakuuttaa puolestaan kokonaisuutenakin, kiitos siitä muun muassa pitkille ja mahtipontisille kuorohoilotuksille.

Vaikka Machine Men ei osukaan Circus of Foolsilla aivan napakymppiin, monipuolistunut kappalevalikoima osoittaa hyvin, ettei bändi ole pelkkä Maiden-klooni. Antony Parviaisen äänestä on lisäksi saatu esiin entistä enemmän ulottuvuuksia. Hepulla onkin yksi maanosansa hienoimmista uuden polven artistien metalliäänistä, eikä sitä onneksi piilotella tälläkään levyllä, vaan kappaleet rakentuvat asiallisesti monin paikoin Parviaisen äänen varaan. Biiseissä on myös erittäin paljon tarttumapintaa, joten kyseessä saattaa hyvinkin olla Machine Menin lopullinen läpimurtolevy.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2007-02-13
Arvostelija : Olli Koikkalainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.