Sur-rur – Uurnapölyjen Paluu

Sur-rurrin toinen pitkäsoitto, Uurnapölyjen paluu, on itselleni ensimmäinen kosketus tähän jo toistakymmentä vuotta kasassa olleeseen bändiin. Aloitusraita Sokkelo houkuttelee lyömään bändiin “Suomi-punk” -leiman päälle, mutta totuus ei missään nimessä ole niin yksinkertainen.

Uurnapölyjen paluu on varsinkin levyn parin ekan raidan aikana reilusti kallellaan kahdeksankymmentäluvun punk-rockiin. Levyn edetessä tahti hieman rauhoittuu, ja tempo käväisee särörockin kevyemmälläkin laidalla. Pääosaan nousee kuitenkin laulaja Vilun hillittömän estoton ulosanti, ja ennen kaikkea pirun hienot sanoitukset. En muista, että olisin Suomi-punkin saralla kuullut koskaan näin uskomatonta huolettomuuden, nokkeluuden, huumorin ja painavan asian yhdistelmää. Esimerkiksi biisi Onko nyt jo sunnuntai? jättää täysin sanattomaksi. En voi hyvällä omatunnolla väittää pysyneeni lähimainkaan kärryillä, mutta nauroin siitä huolimatta ääneen yrittäessäni seurata Vilun uskomatonta tajunnanvirtaa.

Bändi, joka on yrittämättä ja persoonallisuuttaan alleviivaamatta aidosti erilainen, on harvinaisuus. Sur-rur on poikkeus tässä säännössä. Uurnapölyjen paluu on tähän mennessä värittänyt jo niin montaa harmaata päivää toimistolla, että minun on silkka pakko palkita se vitosella.

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2007-03-05
Arvostelija : Atte Jaakkola

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.