Sirenia – Nine Destinies And A Downfall

Aikoinaan Tristaniassa musisoineen Morten Velandin ikioma yhtye Sirenia on päässyt jo kolmanteen täyspitkäänsä ja siirtynyt samalla isomman levyfirman hoteisiin, ja mikäs siinä, bändi kun ei ole ollenkaan hassumpi lajityyppinsä edustaja. Itseäni Sireniassa miellyttää se, että vaikka yhtye höystääkin goottimetalliaan niin jousisoittimilla kuin Therion-henkisillä kuoroillakin, ei se silti kuulosta missään vaiheessa kornilta tai ylitsevuotavan mahtipontiselta.

Aiemmilla Sirenia-levyillä herra Veland on ollut enemmän äänessä lauluosastolla, mutta tällä kertaa päävastuu vokalisoinnista on sysätty bändin uuden laulajattaren, Monika Pedersenin, harteille, ja neidon äänenkäyttö onkin kaikessa konstailemattomuudessaan varsin viehättävää kuultavaa. Tähän asti jokaisella Sirenia-albumilla onkin kuultu eri naislaulajaa, mutta tästä löydöstä kannattaisi yrittää pitää kiinni hiukan tiukemmin.

Sävellyksellisestikin Nine Destinities and a Downfall on hyvä levy, muttei valitettavasti aivan tasalaatuinen kokonaisuus. Parhaimmat kappaleet, kuten The Last Call, Seven Keys and Nine Doors tai Downfall ovat varsinaista herkkua korville, mutta levyltä löytyy myös runsaasti jähmeähköä ja turhankin samasta puusta veistetyn kuuloista biisimateriaalia. Kenties Sirenian kappaleista yksinään vastaava Veland voisi ottaa muitakin ihmisiä mukaan sävellystyöhönsä, mikäli haluaisi saada yhtyeestään kaiken potentiaalin irti.

Mutta menee se näinkin, ja pienestä tasapaksuilusta huolimatta tätä cd:tä voi helposti suositella esimerkiksi Nightwishistä tai Within Temptationista innostuneille. Eikä ole ollenkaan mahdotonta, etteikö Sireniakin alkaisi lähiaikoina päästä noiden yhtyeiden tapaan hieman isommille areenoille.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2007-02-02
Arvostelija : Juho Typpö

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.