Forgotten Tomb – Negative Megalomania

Italialainen Forgotten Tomb ei ole ainakaan maailmanlaajuisesti ole tähän mennessä onnistunut keräämään suurensuurta kannattajajoukkoa edes kohdeyleisönsä keskuudessa. Tämä on hieman sääli, sillä omissa kirjoissani kyseessä on hyvin mielenkiintoinen synkistelyryhmä. Yhtyeen tyylilajina on doomahtava dark/black metal, joten tarjolla on kylmiä tunnelmia vailla säälittävää ruikutusta. Edellisellä, itseltäni vähälle huomiolle jääneellä, Love’s Burial Groundilla aloitettu irtiotto jatkuu yhtä hämmentävästi nimetyllä uutukaisella: hautamiesten kuolleeseen konseptiin on puhallettu tuntuva annos eloa.

Kahteen ensimmäiseen kiekkoon verrattuna Negative Megalomania on varsin kuuntelijaystävällinen. Levyn soundi on raskas, mutta varsin pehmeä ja helposti lähestyttävä. Painostavia tunnelmia yhtye osaa edelleen loihtia niin halutessaan, eivätkä vanhaa Katatoniaa oivallisesti muistuttavat ujeltavat melodiat ole nekään kadonneet minnekään. Avauskappaleessa vallitseva tunnelma on kuitenkin varsin menevä, Forgotten Tombin asteikolla jopa pirteä. Vihaisempaa ääripäätä edustavien rääkylaulujen sekä ajoittain päälle hyökkäävien blast beatien ansiosta mistään ilottelusta ei voida puhua, mutta pesäero itsetuhoiseen kynttilänvalomusiikkiin on selvä.

Kakkosraita No Rehab (Final Exit) heittää odotetusti kuuntelijan astetta epätoivoisempiin tunnelmiin, mutta ote on jälleen yllättävän pehmeä ja melodinen, eikä unohtaa sovi tunteikkaita puhtaita lauluja. Vastaavanlaiset rohkeat vedot jatkuvat myös levyn kahdessa viimeisessä kappaleessa. Tällainen vivahteikkuus ei sinänsä ole huono asia, sillä levyllä on paljon tarttuvia ja mieleenpainuvia hetkiä, eivätkä pisimmillään 14-minuuttiset kappaleet uneta missään vaiheessa. Mukaan mahtuu kuitenkin myös heikompia ideoita, jämämelodioita ja myötähäpeän kaltaista hämmennystä, joka rikkoo hauraan tunnelman.

Voi olla, että vanhojen kaavojen soveltaminen olisi Forgotten Tombin kohdalla johtanut ainoastaan puuduttavaan tusinalevyyn täynnä yhdentekevää laahausta. Voi myös olla, että seuraavalla kerralla palaset loksahtavat kohdalleen ja tuloksena on erilaisia aineksia onnistuneesti yhdistelevä mestariteos. Voi jopa olla, että pian päässäni naksahtaa ja tämän teoksen hämärimmät koukut avautuvat minulle kahden lisäpisteen arvoisesti. Kyseessä on sen verran omalaatuinen paketti, että tällaiseen musiikkiin kallellaan olevien kannattaa antaa levylle mahdollisuus vaikka sen naksahduksen toivossa.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2007-02-05
Arvostelija : Mika Koskela

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.