Rotting Christ – Theogonia

Jo yhdeksän levyä ennen tätä harjoitellut kreikkalaispartio on löytänyt uusimmalleen mukavan annoksen vauhtia. Alkuaikojen ja juurille paluun hengessä valmistettu Theogonia ei lähde hanskasta missään vaiheessa, ja vaikka nopeutta levyn kappaleissa onkin, mihinkään black metal -hassutteluun vanhojen hyvien aikojen nimissä ei lähdetä.

Tutun soundin bändi on jättänyt levylleen, mutta turvallisen kaavan läpi vedettyjä kappaleita ei levyltä tällä erää löydy kovinkaan montaa. Bändi tekee selväksi, että se on ihan tosissaan muuntautumiskykyinen ja –haluinen, ei kylläkään yhtä radikaalisti kuin maanmiehensä Septic Flesh, mutta aivan tarpeeksi kuitenkin. Rotting Christille on aina ollut ominaista tietynlainen minimalistisuus ja selkeys. Kappaleita ei ole tungettu täyteen isoja kuoroja, kymmeniä raitoja kitarasoundia ja maailmanvalloitusta, vaan läsnä ovat peruselementit. Tähän hyvin toimivaan pohjaan bändi sitten lisää hieman taustavokaalia, synaa ja kilkutinta, aina perustellun kuuloisesti. Niin myös tällä levyllä.

Levyllä on säilytetty onneksi paras osa Rotting Christiä: kitaramelodiat, jotka ovat useasti varsin vähistä elementeistä rakennettyja yhden kielen sahauskuvioita. Mieleen tulee Dark Tranquillityn Gallery-levy, joka on täynnä samalla idealla toteutettuja mahtavia biisejä, joissa kitaramelodiat eivät ole sooloja eivätkä taustoja. Ne eivät myöskään ole äärimmäisen raskaita. Myös voimasoinnuista rakennettuja kappaleita Theogonialta löytyy. Tämä jo sävellystyössä huomioon otettu dynamiikan vaihtelu kappaleiden välillä tuo bändille lisäpisteitä: dynamiikkaa ei ole hoidettu studiossa jälkikäteen, vaan kappaleet on jo sävellettäessä rakennettu toimiviksi.

Rotting Christin tuotanto on jäänyt allekirjoittaneelta ilman ihmeempää huomiota sitten suurta hehkutusta aikaansaaneiden Dead Poemin ja Sleep of the Angelsin, mutta ainakin kyseisiin levyihin verrattuna bändi on yhä kovassa kunnossa vuonna 2007, ellei jopa vielä kireämmässä iskussa. Bändi on hieno esimerkki siitä, millaista jälkeä voidaan ilman maailman suurimpia soundeja ja dvd-elokuvabonusraitoja saada aikaan. Uskon tämän levyn ja bändin aikaisempienkin tuotosten kuulostavan vielä parinkymmenen vuodenkin kuluttua laadukkaalta ja inspiroivalta metallilta.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2007-01-14
Arvostelija : Galzi Kallio

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.