80th Disorder – Transform
Oululainen 80th Disorder on julman esteettinen yhtye. Enkä tarkoita tällä pelkästään yhtyeen uuden Tranform-EP:n tummaa kansitaidetta, vaan myös musiikkia, mikä onnistuu sulautumaan osaksi monenlaisia tilanteita. Halutessaan bändin musiikki jää taustalle kuin kaunis tapetti, mutta yhtä lailla sama kappale voi olla kuin valonsäde, joka osoittaa huoneesta sellaisia yksityiskohtia ja värejä mitä ei aiemmin ole huomannut.
Yhtye pitäytyy pitkälti 1970-luvun lopun ja 1980-luvun tummasävyisen popmusiikin keinoissa. Saatekirjeessä listataan vaikuttajiksi muun muassa The Cure, Ultravox ja Einstürzende Neubauten. EP:ltä kuulee myös Joy Divisionin sävyjä, etenkin levyn päättävässä kauniissa Death in Venice -kappaleessa.
EP:n neljässä biisissä ja noin vartin kestossa 80th Disorder ei toista itseään. Transform aloittaa EP:n ryhdikkäästi: kolea kitarariffi ja taipuisa bassokuvio luovat yhdessä laulaja Vesa-Matti Pekkolan mainion äänen kanssa vaikeasti vastustettavan kappaleen. Syntikat ovat tärkeä elementti bändin musiikissa myös. Onneksi yhtye osaa sovittaa syntikat oikealla tavalla palvelemaan kappaleiden dynamiikkaa eikä niiden käyttö ole missään kohdin itsetarkoituksellista. Sympathy One on avauskappaleen nopeampi veli, joka tosin ottaa maailman kolhuja vastaan reteämmin – ja hieman popimmin.
EP:n nopein ja lyhyin kappale Desolate Journey on tässä yhteydessä ristiriitainen. Biisi itsessään on mieleenjäävän nokkela, mutta toisaalta se rikkoo mennessään EP:n kokonaisuuden. Kontrasti on suuri päätöskappale Death in Veniceen, joka on seesteisin ja kohtalokkain. Tällä biisillä 80th Disorder kuulostaa vähiten itseltään, mutta sen antaa anteeksi, kun kappaleen jylhyys luikertelee ihon alle.
Lukuisten pienlevyjen jälkeen bändi suunnittelee julkaisevansa ensimmäisen täyspitkän levyn tämän vuoden puolella. Uskon, että pitempi levy sopii 80th Disorderin monipuoliselle materiaalille paremmin, etenkin jos yhtye malttaa toteuttaa puoliaan rauhallisesti eikä liiaksi poukkole tunnelmasta toiseen.
Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2007-01-23
Arvostelija : Teemu Lampinen
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.