Profuse – Don´t Be Blind

Profusen MySpace-biossa lukee vapaasti suomennettuna “jos osaatte kertoa miltä soundimme kuulostaa, kertokaa se meille”. Tämä alkaa aina olemaan nykyaikana aika vaikeata monien bändien kohdalla kun lainataan vähän kaikkialta, mutta jos otetaan kasarihevin synaosastot, grungen kitaraosuudet, numetallin alisoittaminen säkeistöissä, lisätään soppaan naislaulua ja poistetaan kaikki turhat mausteet ja trendikkyys, niin siinä on Profuse. Eli lähinnä grungerockiin pohjautuva sekametelisoppa.

Vaikka olen lähes aina tykännyt naispuolisista rocklaulajista, niin yleensä nuotin vierestä vetäminen hieman latistaa fiilistä kuunnella yhtyettä. Eikä nyt lähinnä sekään että laulaisi hetkellisesti ohi nuotin, vaan siitä että Profusen laulaja Mirka olisi Idols-karsinnoissa tiputettu kylmästi äänin 2-1. Muutenkin soittamisessa on kuultavissa selkeästi hieman hapuilua ja epävarmuutta varsinkin rummuissa, mutta ei mitään mitä ei pystyisi korjaamaan ihan treenaamalla ja iän tuomalla kokemuksella. Kappaleiden tarttuvuus on vielä hakusessa, mutta kylmästi vain kuuntelemalla enemmän musiikkia jota haluaisi soittaa ja lainaamalla hyviä ideoita sieltä täältä saa kappaleista tehtyä parempia.

Levyltä löytyi kumminkin yksi helmi, eli Fire it Out -kappaleen ensimmäiset 45 sekuntia. Jos bändi heittää kappaleen nykyisessä muodossaan roskikseen ja laittaa intron parempaa kappaleeseen tai uudelleensovittaa sen nykyistä parempaan muotoon, niin siitä voisi saada joku vuosi kovankin radiohitin. Kannattaa kokeilla myöskin demostudion vaihtoa, sillä demon soundit eivät ole mistään parhaasta päästä.

Varsinkin näin pienessä maassa kuin Suomessa bändin levy-yhtiölle pääseminen ja hittilevyn tekeminen ei edes yleensä tarkoita sitä, että sillä löisi niin hyvin leiville, että voisi päivätyönsä lopettaa ja alkaa täyspäiväiseksi artistiksi (kysykää vaikka Diablon Rainerilta). Useimmat tämän tajuavatkin ja bänditoiminnassa pohjimmiltaan onkin yleensä kyse siitä, että on kivaa soittaa keskenään, oli sitä teini-ikäinen punkkari tai eläkkeellä oleva bluesmies. Ja sehän on vain bonusta jos joku muukin tykkää siitä musiikista ja pääsee keikkailemaan tekemänsä musiikin seurassa.

Profusen fanijoukko ei ainakaan tämän levyn perusteella lisääntynyt allekirjoittaneesta, mutta joku muu saattaa bändiin tykästyäkin. Bändi ei missään nimessä ole toivoton tapaus, muutaman levyn päästä se saattaa jopa olla meikäläisen soitetuimpien artistien listalla.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2007-01-21
Arvostelija : Anssi Tenhunen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.