21st Century Superstars – Promo 2006

Tämä nuorehko helsinkiläisnelikko ei häikäise omaperäisyydellään. Eikä varmasti ole missään vaiheessa erehtynyt niin kuvittelemaankaan. Jokin sai minut odottamaan tämän kiekon käynnistyvän särökitaroiden vallilla, korkeaoktaanisella kaahauksella ja ylienergisellä pullistelulla. Mutta ei, luvassa on hentoinen yllätys ja mieluisanlaatuinen ylläri onkin. Game on voimakas balladi, jossa ääntä riittää, mutta volyymiä annostellaan vain tarvittaessa. Plastic Jesus nostaa riffittelyn tempoa, tosin raskaampaa otetta kompensoidaan lisätyillä melodioilla ja näppärällä vokaalikuviolla.

Vastavuoroisesti Teenage Romance rauhoittaa peliä. Kaikuisat ja puhtaat kitarat älähtävät ainoastaan tarvittaessa. Suvantovaiheet eivät jää ontoiksi, kun kohtalaisen osaava vokalisti ja melodinen kitarointi paikkaavat vähäeleisemmät hetket. Teiniromanssin taustalle olisi voinut harkita vaikka akustisia elementtejä. Balladien tulkitseminen styrkkareiden läpi on aina vähän tuskallista, kun kitara on liian dominoiva riippumaatta siitä, kuinka kepeästi sitä yrittää soitella.

Devils Mandate onnahtelee kitaratemppujensa suhteen, mutta rockbändeillä usein kiusallisen harvinainen maltti on elementti, joka 21st Century Superstarsilta ei puutu. Ajoittain yhdistelmä muistuttaa Alice in Chainsin ja seesteisemmän Chili Peppersin kohtaamista, perinteisen glaminkin suuntaan pokaten.

Varmuus on ominaisuus, joka parhaimmillaan kuuluu joka sävelessä. Vaikka tämä temppu on periaatteessa toistettu tuhat kertaa aiemmin, vaikuttaa tyyli olevan tasan tarkkaan omiaan näille miehille.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2007-01-23
Arvostelija : Jukka-Pekka Ronkainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.