Blood Brothers, The – Young Machetes

Jos olisin ehtinyt tutustua tähän levyyn paremmin viime vuoden puolella, komeilisi se takuuvarmasti omalla top 5 –listallani Noise.fi:n toimituksen vuoden 2006 levyt -sivulla. Aikaisemmilla albumeillaan Blood Brothers ei nimittäin vielä onnistunut aivan räjäyttämään pankkia, mutta Young Machetesilla se tekee sen niin, että kassaholveistakin seteleineen jää jäljelle pelkät savuavat rauniot.

Seattlessa vuonna 1997 perustettu Blood Brothers soittaa äkkiväärää punkista ja hardcoresta lähtöisin olevaa musiikkityylien sekametelisoppaa, jota voisi nopeasti ajatellen verrata vaikkapa Refusediin tai Dillinger Escape Planiin, miksei System of a Downiinkin. Ei sillä, että yksikään noista vertauksista tekisi kunnolla oikeutta Blood Brothersille. Bändin silmiin- ja korviinpistävin erikoisuus on sen kaksi laulajaa, Jordan Billie ja Johnny Whitney, joiden äänialat edustavat taajuuksia kimeä ja vielä kimeämpi. Miehet rääkyvät, kiljuvat ja välillä jopa laulavat vuorotellen, ristiin rastiin ja toistensa päälle niin, että yleisesti ottaen kuulijalla ei ole hajuakaan, kumpi milloinkin on äänessä. Yhtyettä ensi kerran kuultaessa laulupuoli saattaa kuulostaa lähes sietämättömältä, mutta pian bändin musiikkiin ei muunlaista vokalisointia voisi edes kuvitella.

Young Machetesilla Blood Brothers on malttanut hiukan hillitä luovaa hulluuttaan ja yksinkertaistanut kappaleidensa rakenteita jonkin verran. Monet yhtyeen faneista varmastikin älähtävät tällaiselle kehitykselle, mutta itse pidän vain hyvänä asiana sitä, että bändi on päässyt eroon aiemmilla levyillä välillä itsetarkoitukselliselta tuntuneista venkoiluista. Myös seesteisempiä osuuksia on enemmän kuin aikaisemmin, mutta nekin toki hoidetaan Veriveljille ominaisella kierolla tavalla.

Ja ne biisit… Huippuhetkiä luetellessa mainittakoon vaikkapa levyn räjähtävä aloitus Set Fire to the Face on Fire, häiriintyneen tarttuva Lazer Life, käsittämättömän hienon kertosäemelodian sisältävä Spit Shine Your Black Clouds, sekä Lift the Veil, Kiss the Tank, jonka tasoisista kappaleista Interpolin kaltaiset indierock-suosikitkin voivat vain haaveilla. Tai yhtä hyvin voisin luetella tässä vaikka levyn jokikisen raidan, sillä yhtään harhalaukausta ei Young Machetesilla kuulla.

Ei voi mitään, mutta harvoin tulee mistään levystä nykyään innostuttua näin paljon, joten minkäänlaisten moitteiden keksiminen on tässä tapauksessa äärimmäisen hankalaa. No, melskaavimmissa osuuksissa levy unohtaa välillä tyystin hengittää, mutta toisaalta, niin unohdin minäkin useasti levyä kuunnellessani. Täydet pisteet.

Blood Brothers on 2000-luvun Dead Kennedys. Promoottorit, festivaalijärjestäjät ja muut vastaavat huomio: tämä bändi Suomeen keikalle ja vähän äkkiä.

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2007-01-24
Arvostelija : Juho Typpö

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.