…And You Will Know Us By The Trail Of Dead – So Divided

Hämmästyttävää kerta toisensa jälkeen on huomata, kuinka pienet detaljit muodostavat suuria kokonaisuuksia. So Dividedin kotelo on ensimmäinen käsiini päätyvä levy käsittääkseni Universalin lanseeraamassa uudessa super jewel boxissa. Se muistuttaa normijewelcasea, muttei kuitenkaan täysin. Pienillä muutoksilla on arvatenkin pyritty edistämään pakkauksen kestävyyttä, ja kansivihon irroittamisen kätevyyttä. Uudenkarhean kotelon kulmat ovat pyöristettyjä ja inlaycardin kiinnitysmekanismi on poikkeava. Näinkin naurettavalla pienenpienellä yksityiskohdalla on jo mahdollista erottua levykaupan hyllystä. Kyllä vain. Usko tai älä. Kansien graafinen antikaan ei ole yhtään hassumpaa, ja istuu hyvin yhtyeen uniikkiin tyyliin. Upotaanpa sinne seuraavaksi.

Itse levyn musiikillinen sisältö on sekä hyvässä, että pahassa loistava esimerkki hienojakoisuudesta. Se koostuu pienistä, yhtenäisistä elementeistä joita on sekoitettu pakkaan toisten, tyystin erilaisten pienten elementtien kanssa. Sekavalta informaatiotulvalta vältytään täpärästi, sillä nuo elementit koostuvat rajallisesta määrästä eri aineita, joita on vaan sekoiteltu eri suhteissa. Oveluutta.

Aineita on peräisin aina kuusikymmenluvulta (mikä tuossa lauseessa kuulostaa arveluttavalta…) tähän päivään ja instrumentteja todella monesta eri soitinperheestä. Yhteinen tukipilari kaikelle on ajaton pop/rock, mikä pitääkin koko rakennelman pystyssä. Mielenyhtymiä syntyy vaikkapa The Soundtrack of Our Livesiin, The Beatlesiin, Rolling Stonesiin, Sonic Youthiin ja viimeaikaiseen Supergrassiin.

Soundimaailma So Dividedilla on huomionarvoisen makea. Miksauksessa osataan tarpeen tullen tarkentaa eri tekijöihin, luoda aivan erilaisia tiloja ja syvyysvaikutelmia, mutta kaikki tehdään osaavan hillitysti. Soitanto on sitä, mitä sen toivoisikin olevan ja vaikkeivät sävellykset sinänsä ole mielen harmoniaa mullistavia, ovat ne toimivia, sekä “klassisen” pop/rock-katu-uskottavia. Ellei levyn läpikuuntelun jälkeen ole kuitenkaan aivan elämyksellinenkään olo, johtunee se pienestä etäisyyden tunteesta, minkä So Divided saattaa jättää.

Opuksen pitäisi aueta vaivattomasti jo toisella kuuntelukerralla, ja kyllä sen loppuun saakka mieluusti saattaa – jopa useamminkin kuin kahdesti.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2006-12-20
Arvostelija : Tommi Hartikainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.