Essence Of Sorrow – Reflections Of The Obscure

Alun perin Jani Stefanovicin sooloprojektina alkuun lähtenyt Essence Of Sorrow on monen mutkan kautta saanut valmiiksi ensimmäisen progressiivisvaikutteisen levytyksensä. Kuten yhtyeen nimikin viestittää, luvassa on tummasävytteistä raskastelua, joka kuitenkin hengittää kaikkea muuta kuin pelkkiä rikkikaasuja. Välin Nevermoren, välin Helloweenin pimeimmät puolet mieleen tuova kombinaatio sisältää paljon taitavaa musisointia, kiemuraisia melodiakuvioita ja yllättäviä kappalerakenteita. Kaikki tämä ei yllättäen kaadukaan omaan nokkeluuteensa, vaan nousee pirun ketterästi oman luokkansa kärkikaartiin.

Huomio kääntyy välittömästi, eikä niin yllättäen, keulakuvana toimivan Christian Palinin laulutaiturointiin. Miehen miellyttävästi soiva ääni piirtyy upean dynamiikkansa ansiosta välin tummina viiltoina, välin hentoina hipaisuina kitaristien luomaan melodiakenttään. Muutenkin koko yhtyeen ulosantia värittää tuima annos draaman tajua, sovituksien tarjotessa kiinni pideltävää kelloon katsomatta. Jyrkkänä vellova kitaravalli vaihtuu kosketinten dominoimaan x-osaan intensiteetin kärsimättä niin huomaamattomasti, että ehtii unohtaa koko kitaroiden olemassaolon, kunnes ne liukuvat jälleen esiin seuraavassa mutkassa rehvakkaan kitarasoolon saattelemana.

Vaikka Essence Of Sorrow viljelee powerperinteestä tuttuja elementtejä kiitettävällä runsaudella, on sen pohjasointi kuitenkin hyvin moderni. Seitsemäs biisi, Mirror lienee paras esimerkki täsmäriffittelyineen, jota säestävät lähes industrialhenkiset syntikkakuljetukset. Kertosäe aukeaa kuitenkin jälleen hyvin ilmavasti ja tarjoilee yhtyeen melodiantajua koko synkässä loistossaan. Muina irrotuksina mainittakoon hyökkäävä ja tämän tyylin heviyhtyeelle harvinaisen groovaavaa yhteissoittoa esittelevä Supreme Opression, sekä hittikertoimilla leikittelevä aloitusbiisi Face of Death. Ainoa suurempi miinus tulee viimeisen biisin virkaa toimittavasta instrumentaalista, Come Serenitystä, joka ei istu kokonaisuuteen, ei oikein tunnelmansa eikä oikein sävellyspolitiikkansakaan puolesta. Biisi ei yksinkertaisesti sisällä mitään, mitä aikaisemmat minuutit eivät olisi jo luoneet, vaan vaipuu apatiaan.

Useita vierailijoita sisältävä levy pitää kaikessa monimuotoisuudessaan lankansa selvinä, vaikka vyyhdin paksuus antaakin aihetta mietiskelyyn. Mutkan taakse saa/joutuu kurkistamaan kerta toisensa jälkeen mutta vielä noin kymmenen kuuntelukerran jälkeen ei ole kertaakaan tarvinnut pettyä odottamaansa. Essence Of Sorrow vastaa tämän vuoden power-tarjontaan vankoin sävelin ja vaikka sanomansa ennemmin korkeuksiin kuin kuiluihin tähyääkin, on musiikkinsa sävykkäämpää kuin on aikoihin näihin korviin ajautunut. Hyvän hevin ystäville Reflections Of Obscurity on lähes pakkohankinta.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2006-12-21
Arvostelija : Kimmo A. Koskinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.