Killswitch Engage – As Daylight Dies

Howard Jonesin liittyessä Killswitch Engageen kätevästi ennen End Of Heartachea, yhtyeen lopullista läpimurtolevyä, sai bändi vihdoin pystyvän vokalistin – eikä siinä vielä kaikki. Kaupan päälle ja samassa paketissa he kuittasivat riveihinsä vieläpä varsin monipuolisen nokkamiehen ja karismaattisen live-esiintyjän. Tuloksena olikin erittäin toimiva julkaisu. Konseptina trendikkään (ja terminä täysin mitäänsanomattoman) metalcoren yhdistäminen muihin metalligenreihin ja iskusävelmänomaisiin, pitkiä, kuulaita, harvaan sijoiteltuja nuotteja sisältäviin kertosäkeisiin vetosi moneen – myös allekirjoittaneeseen. Epäilemättä monelle huudon ja laulun yhdistelmä on helpompi transitio aggressiivisemman nuottitaiteen pariin. Yhtye tarvitsee kuitenkin tässä vaiheessa hampaidensa teroitusta.

Kyse ei ole siitä, etteikö yhtye olisi kykeneväinen kokoamaan toimivan albumin. Sen olemme jo nähneet. Kyse ei ole siitäkään, etteikö jo kahdenkin erilaisen muodon omaavilla peruslegoilla saataisi erinäköisiä, kokoisia ja värisiä rakennelmia, vaan siitä että heitettäessä mielen tehosekoittimeen, maistuvat lopputuotteet identtisiltä. Välitöntä tarvetta saada maistaa seuraavaa tuotosta ei synny.

Entä jos lumilinnaan lisättäisiinkin jäästä tehdyt ikkunat ja lumipalloihin hieman jäätynyttä ulostetta sekaan? Koostumusta voi siis värittää myös funktionaalisesti. Itselleen uskollista jälkeä voi tehdä muillakin kengillä, kuin viime kauden piikkareilla tai tähänkin saakka hyvin palvelleilla aamutohveleilla. Joka tapauksessa As Daylight Dies tarvitsisi edellisen levyn jatkumona vaikka sitten lasinsiruja reitilleen, jotta tänne eksyvä todella säpsähtäisi. Tälläisenaan ainekset eivät yksinkertaisesti riitä laatuun kohdistuvien odotusten ylitykseen.

Hampaiden upotessa valmiiseen taikinaan, ei vatsaa vallannutkaan täyttymys, eivätkä makuhermot itkeneet onnesta kiitellen hysteerisesti jumalia aina Dagonista Odiniin. Levy tuntuu valmiiksi pureskellulle. Olo on kuin (tarpeeksi viileää vertausta etsiessäni) Robocopilla lastenruokaa ahtaessaan. Ajaa metallinnälän tiehensä, mutta se palaa myöhemmin vahvempana kuin koskaan.

“Elävänä tai kuolleena, sinä tulet mukaani.”

“…Kuolleena, sitten.”

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2006-12-12
Arvostelija : Tommi Hartikainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.