Maija Vilkkumaa – Ei

Suomenkielisen naisrokin toinen kulmakivi Maija Vilkkumaa julkaisi jokin aika sitten ytimekkäästi nimetyn uuden albumin. Itse olen sivuuttanut Maijan lähinnä Jonna Tervomaan musiikillisesti rankempana isosiskona, jota diggailevat enimmäkseen ne, joiden musiikkimaku pysyy tiukasti keskitiellä, tyyliin J. Karjalainen ja Ultra Bra. Jostain syystä kuitenkin tartuin Maijan uusimpaan ja yllätyin todella positiivisesti.

Saundeiltaan Ei on selkeästi bändilevy. Ensimmäisellä levyllä vilahdelleet konekikkailut ovat nyt hävinneet ja yleisilme on hieman rankempi. Rokkaavuus syntyy kuitenkin suurimmaksi osaksi Maijan käheästä ja ilmeikkäästä äänestä, joka saa huomion kiinnittymään ennen kaikkea biisien sanoihin.

Ja ne sanat! Miten on mahdollista, että tässä maassa hehkutetaan sitä, kun joku laulaa raitiovaunujen lukumäärästä tai siitä, miten omenapuissa taas kasvaa omenaa, mutta kukaan ei noteeraa niitä pienen nerokkaita ja oivaltavia kertomuksia, joita Ei on pullollaan? Muutamalla sanalla Vilkkumaa onnistuu kiteyttämään tunnelman ja lisäämällä taas yhden rivin koko asetelma kääntyy ylösalaisin ja tarinan kulku muuttuukin aivan toiseksi. Lisäksi sanoituksissa on ihaltavaa maanläheisyyttä. Sanoituksiin voi helposti samaistua, ainakin jos on naispuolinen. Miehellä voi kenties olla vaikeuksia ymmärtää, mitä tarkoittaa, kun ollaan Annan ja Dianan kaltaiset ystävykset tai kun haluaisi lyödä otsaan jokaista perseellekävijää.

Ei on napakka, viehättävä ja paikoin ilkikurinen levy, jonka kuuntelusta tulee parhaillaan yhtä tirkistelevän läheinen olo kuin toisen päiväkirjan lukemisesta. Ennakkoluuloisten kannattaa kuunnella Kusipää-niminen biisi, jossa on hienovaraisen kieroutunutta potkua parin arsenikkitynnyrillisen verran.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2003-04-22
Arvostelija : Sari Keskinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.