Íon – Madre, Protégenos

Tämä levy on mahtava. Vaikuttaa siltä että ex-Anathema ja Antimatter-mies Duncan Patterson saa kulloisenkin projektinsa hengittämään niin syvällisesti ja persoonallisesti kuin ikinä mielensä tekee. Herran käden jälki sävellyksissä on huomattava Anatheman Alternative 4-levyllä (viimeinen jossa hän oli mukana), ja eteerinen yhteys tuon levyn, Antimatterin Planetary Confinementin ja Ionin välillä on kuultavissa.

Madre, Protégenos on täysin oma ulottuvuutensa. Levyn jokaisen soittimen ja ihmisäänen voi kuulla nuotin alusta loppuun, kiireettömyys ja harmonia ovat läsnä kaiken aikaa, joka osa-alueella. Teos koostuu neljäntoista eri muusikon panoksesta ja musiikissa kuuluu aidosti tekijöidensä kotimaat: Kreikka, Irlanti, Mexico, Australia, Italia, Venäjä ja Argentiina. Myös itämaiset sointukulut sopivat musiikkia täydentämään. Levy on kuin elokuva, joka on jätetty vapaaksi orjallisesta ja itsestään selvästä juonesta, ja katsoja on pakotettu tekemään johtopäätöksensä itse.

Vokaaliosuuksissa kuullaan niin puhetta kuin lauluakin, mies ja naisääntä, englantia, espanjaa, arabiaa ja ylipäänsä kieliä ja ratkaisuita, joita populaarimusiikissa harvemmin on totuttu kuulemaan. Levyn musiikki koostuu myös lähes ainoastaan akustisista ja klassisista soittimista. Kaikesta tästä kulttuurien kohtaamisesta voisi saada helposti myös tekotaiteellisen kuuloista wannabe-hippifolkkia, jossa eri kulttuureista revityt vivahteet luovat toinen toistaan huonommin kokonaisuuteen sopivia kappaleita mutta uskokaa pois, näin rautaiset ammattilaiset ovat jo kauan sitten jättäneet yläasteen musiikkiluokat taakseen ja luovat tähän teokseen niin vahvan hengen, että voidaan puhua musiikin Toisesta Tulemisesta.

Levyltä ei ole edes tarvetta löytää parasta kappaletta, niin onnistunut kokonaisuus se on. Teoksen kokonaisvaltaisesta tyylitajusta kertoo sekin, että esimerkiksi avausraita, levyn nimikappale koostuu yhteensä kuudesta kitaranuotista, kestää lähes kuusi minuuttia ja jää vainoamaan kuulijaansa päiviksi, hieman pelottavalla mutta myös anteeksiantavalla tavalla.

Tämä levy kestää kuuntelua ja se kuulostaa varmasti hyvältä vielä kahdenkymmenen vuodenkin päästä. Materiaalissa, jossa hiljaisuus on lähes yhtä suuressa roolissa kuin itse musiikki voi monelle meistä olla suuri haaste antaa sille tarvitsemansa aika. Tästä levystä kun jää paljon saamatta taustamusiikkina.

Mikäli joskus tunnette elävänne rappiossa ja haluaisitte parantua edes hetkeksi, hankkikaa tämä levy, menkää lattialle istumaan, sulkekaa silmänne ja kuunnelkaa. Kuulette uuden Jumalanne puhuvan.

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2006-12-02
Arvostelija : Galzi Kallio

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.