Domination Black – Dark Legacy
Perinnehevi on vaikea laji, varsinkin nykypäivänä, sillä sen aarrearkusta kun on jo suhteellisen vaikea löytää kiiltävämpiä jalokiviä, saatikka sitten hioa niistä jotain omaperäisen loisteliasta. Domination Black ottaa haasteen yhä hanakammin otteeseensa toisella levytyksellään, jonka parhaana puolena on sen tumman, painostava tunnelma. Lisäksi yhtye pidättäytyy pitkälti keskitempoisissa ralleissa, mikä osaltaan hilaa vaikeusastetta tavallistakin korkeammalle. Draaman kaaren ylläpitäminen on tällaisilla levytyksillä elintärkeässä osassa, jotta kokonaisuus soisi rikkumattomana, puoleensavetävänä kokonaisuutena. Domination Black osaltaan onnistuu ilahduttavasti ja osaltaan epäonnistuu ikävästi, juuri tiukoissa paikoissa.
Yhtye sisältää hyvin taidokkaita muusikoita ja kitaristeilla on taito säveltää tarttuvia ja omaperäisiä riffejä, puhumattakaan tyylitajuisesta soolottelusta. Ghost of the Nightfall lienee Dark Legacyn onnistuneimpia vetoja, joka imaisee tarinansa sisään heti alkusävelistä lähtien. Myöskin Nightmare Worldin uhoava groove pitää biisin tiukasti raiteilla viimeiseen viulun vingahdukseen saakka. Sen sijaan varsinkin alkupuolen biiseistä puuttuu eräs olennainen osa, joka vaikuttaa kokonaisuuden hahmottamiseen ikävän paljon. Kuulostaa siltä kuin stuodiossa olisi biisejä hiottu liialtikin, sillä soitto on turhan elottoman kuuloista ja vaikka “The Sentinel” Killgastilla upea ääni onkin, herra vetelee välillä tarpeettoman löysästi ja ääni ei vain nouse niin upeasti lentoon kuin henkilökohtaisesti kaipaisin, rajapintaa ei koetella tarpeeksi. Lisäksi kaipaisin Dark Legacylle monipuolisempia laulumelodioita, nyt ne tahtovat monessakin biisissä rajoittua kitaran kuvioiden toistoon tai muutaman sävelen sahaukseen, tästä esimerkkinä What Lies Beneath. Taidoista nämä seikat eivät ainakaan ole kiinni, urkua vain enemmän auki ja piiput suoraksi!
The Cemetary ottaa uudestaan riveleistä kiinni ja ryskii itsensä varsin melodiarikkaiden osioidensa myötä yhdeksi levyn parhaista vedoista ja lopun ”piilobiisinä” tuleva erilainen varsiointi kyseisestä kappaleesta puolustaa myös tukevasti paikkaansa. Varjoista hyppäävät esiin ne mielenkiintoisimmat olennot, hautamausoleumien ruosteisten porttien varjelemista salaisuuksista puhumattakaan.
Domination Black on ottanut rohkean askeleen eteenpäin kehityksestään, Dark Legacy ei vain löyhkää tarpeeksi alkuvoimaista pimeyden raivoa, jotta sen verinen varjo saisi laittamaan pään kainaloon piiloon ja rukoilemaan esi-isiä. Kolmas kerta antakoon sen viimeisen iskun, sitä odotellessa Dark Legacyn tummat tarinat antakoot lohtua talven ”lumivalkeaan” loistoon.
Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2006-12-20
Arvostelija : Kimmo A. Koskinen
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.