Tuomari Nurmio & Kongontien Orkesteri – Tangomanifesti

Alkukeväästä kirjoittamassaan tangomanifestissa Hannu “Tuomari” Nurmio toi ilmi huolensa suomalaisen tangon nykytilasta. Julistus oli ilahduttavaa kuultavaa kahdesta syystä: 1) sitten Virran Olavin päivien on suomalainen tango ollut kaavoihinsa kangistunutta, väsynyttä ja vaatimatonta toistoa ja 2) mikäli joku saattaisi tuohon elottomaan ruumiiseen henkeä puhaltaa, voisi se hyvinkin olla Nurmio, tuo Suomen Tom Waits.

Tangomanifestin voodoo on onneksi väkevää, ja Kongontien Orkesterin uusiksi sovittamat tangoklassikot löytävätkin noitatohtorin käsittelyssä uutta elinvoimaa. Eritoten kaikille tutut Hopeinen kuu ja Satumaa kuulostavat ilmiömäisen hienoilta. Ensiksi mainittu kaappaa mukaansa heti painostavasta introstaan lähtien ja jälkimmäisessä thereminin yliluonnollinen ujellus saa laulajan kaipuun kohteen tuntumaan toivottoman etäiseltä.

Klassikoiden ohella käsittelyyn on napattu muutama kipale Nurmion omasta tuotannosta. Tämän cocktailin ansiosta levy on ikävän epätasainen, olkoonkin että herran omat biisit toimivat tangosovituksina varsin hyvin. Mieleenpainuvin on versio alunperin Luuta ja nahkaa -levyltä löytyvästä Kuu kulkee hiljaa -kappaleesta. Se leijuu kepeästi ja synkästi kuin kesäyön usva peilityynen järven pinnalla, johon Pepa Päivisen alttohuilu maalailee varovaista väreilyä. Puhallinsoittimia käytetään muutenkin sovituksissa ilahduttavan runsaasti, mikä hienoa ja suotavaa on.

En nyt tiedä, onko itsestäänselvyyksiä enää tarpeen ladella, mutta sanon silti. Hyvin suuri osa tämänkin levyn lumosta syntyy Tohtori Hillilän loistavasta työskentelystä rumpujensa takana. Pitkään Tuomarin kanssa yhteistyötä tehnyt lyömäsoittaja osoittaa jälleen kuuluvansa tyylitajuisimpien rumpaleiden joukkoon. Hankalaa olisi tosin kuvitella ihmisten Seinäjoella tanssivan näiden sovitusten tahtiin. Siinä menisivät eräänkin pariskunnan askelet sekaisin ja parisuhde ruvelle, kun yrittäisivät pohtia astuako eteen vaiko taakse.

Moni miettinee, miksi levy ei sitten enempää pisteitä saa. Ongelmana on se, ettei levy ole kovinkaan yhtenäinen paketti. Pettäjän tie, Satumaa ja Hopeinen kuu parin Nurmion oman biisin kanssa toimivat aivan hävyttömän hienosti, mutta vastapainoksi on sitten esimerkiksi Kolmannen Linjan Mona Lisan uudelleenluennan Arrivederci, Monan tapaisia valjumpia vetoja. Kenties vanhoja tangoja olisi voinut ottaa mukaan useammankin, vai olisiko se sitten ollut liian ennalta-arvattavaa ja helppoa? Joka tapauksessa ehdottomasti tutustumisen arvoinen ja hieno levy niin Nurmio-diggareille kuin aihepiiristä kiinnostuneille. Tuomari-asteikolla viisari pysähtyy tällä kertaa kuitenkin kolmoseen.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2006-12-20
Arvostelija : Juho Leppänen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.