Maj Karman Kauniit Kuvat – Metallisydän

Ehdinkin tässä jo pari viikkoa sitten hehkuttaa bändin ensimmäistä sinkkulohkaisua tältä levyltä ja nyt kun itse pitkäsoitto rymisee stereoissa, niin en voi muuta kuin taas kerran todeta olleeni oikeassa ennustaessani hyvää levyä. Karmoilta ei tosin ole koskaan mielestäni tullut huonoa tuotosta, mikä voi vaikuttaa tämän selonteon objektiivisuuteen. Yrittänyttä ei laiteta, joten antaa palaa.

Olen usein väitellyt siitä, onko Karma metallibändi vai mikä sana kuvaisi yhtyettä parhaiten. Rock on hiukan liian vaisu sana tähän tarkoitukseen ja metalli taasen liian raskas. Molemmat sanat ovat jotenkin niin ympäripyöreitä, etteivät ne suosi bändin linjaa mitenkään. Niin tai näin, Metallisydän on rankin Karmalevy tähän mennessä. Edelleenkään bändi ei ole Deicide, jos sana ‘rankin’ alkoi pelottaa ja nimikappale onkin se eniten metallisin kohkaus mitä kiekolta löytyy, joten kaikki vanhat Karmadiggarit voivat ensin huokaista helpotuksesta ja alkaa taas pidätellä henkeään, sillä levy on varmasti yllättävä vanhaan Karmaan tottuneille.

Vaikka yleisilme on siis rankistunut, ei ne perinteiset Karman tunnusmerkit ole mihinkään kadonneet. Päinvastoin, soitannan tiukentuessa kyseiset piirteet korostuvat entisestään. Ylpön omalaatuinen laulutyyli varustettuna vielä erikoisemmilla sanoituksilla on eräs niistä elementeistä, mistä Karmat ovat nimeä saaneet. Metallisydän ei tee vanhaan linjaan poikkeusta ja on oikeastaan ilo huomata, että Ylppö ei tingi tyylistään taaskaan piirun vertaa. Kaikki eivät miehen vokalisoinnista tietystikään pidä, eikä tämä levy uskoakseni kenenkään bändistä aiemmin pitämättömän päätä käännä. Luulisin lopputuloksen olevan vanhojen diggareiden mieleen. Bändi kehittyy levy levyltä ja kuulostaa aina vain tuoreemmalta ja kirkkaammalta.

En ole koskaan ymmärtänyt täysin Ylpön tekstejä ja en kyllä ymmärrä tälläkään kertaa sen enempää. Jotain insidehuumoria kuitenkin kait kätkeytyy kappaleen ‘Jonnat tulevat’ sanoituksien taakse, samantyylisesti kuin ‘Jätti-Heidiin’ silloin muinoin. Kovasti jotain skenaarioita Ylppö sanoituksissaan maalailee, mutta allekirjoittanut ei niistä mitään tolkkua saa. Vaikka Ylppö on taitava käyttämään sanoja, en löydä niistä samanlaista kosketuspintaa kuin esim. J. Martikaisen teksteistä. Ehkä kuitenkin on hiukan typerää edes mainita Martikainen tässä yhteydessä, koska epäilen Ylpön sanoituksien ja laulun olevan vain yksi soitin lisää muiden joukossa ilman sen enempiä kummasteluita ja lisäkysymyksiä sanojen merkityksellisyydestä. Taitavia molemmat omissa kasteissaan, joten se teksteistä.

Mitä sitten soundeihin ja soitantaan tulee, niin Häiriön kitara ei ehkä ‘kirsku’ samoissa määrin kuin ennen eikä äänimaailma ole niin kuiva kuin aiemmilla levyillä. Riffit ovat edelleen varsin yksinkertaisen kuuloisia, mutta Häiriön raastavan rujo tyyli tekee taas selväksi, kenen levy soittimessa pyörii. Eniten kuitenkin pitää antaa propseja rumpali Savolaiselle. Tuplaspedujen tarkoitus on selkeästi omaksuttu ja metronomin tarkat iskut eivät paljon armoa jakele. Bändi on selvästi hyvässä vedossa ja odotankin innolla livekeikkoja tänne pääkaupunkiseudun suunnalle.

Metallisydän on taas kerran se paras Karmalevy. Ilman mitään muttia ja ehkiä. Se on. Kuten mainitsinkin jo, ketään bändin entistä vihamiestä tällä ei käännytetä, mutta bändistä pitävät saavat hunajaa korvilleen täydeltä laidalta. Ei ole paljon epäilyksiä siitä, mitä kesän festarikeikkoja odotellessa kuunnellaan…

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2003-03-16
Arvostelija : Henrik Himberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.