HIM – Uneasy Listening Vol. 1

His Infernal Majesty on hyvä bändi, ja menestyksensä ansainnut siitäkin huolimatta, että on levyttänyt saman sävellyksen eri nimillä harvinaisen monta kertaa. Nyt Ville Valo & co:lta (tai oikeammin heidän vanhalta levy-yhtiöltään) ilmestynyt Uneasy Listening Vol. 1 on kokoelma, joka sisältää 15 HIM-biisiä enemmän tai vähemmän poikkeavina versiona. Osa versioista on julkaistu aiemmin sinkkujen b-puolina, osa taas on kaivettu yhtyeen arkistojen kätköistä esille nyt ensimmäistä kertaa. Seuraavaksi analysoin lyhyesti levyn raidat yksi kerrallaan.

1. The Sacrament. HIMin ehkä hienoimmasta kappaleesta levyllä on mahtipontinen ja elokuvamaisia fiiliksiä herättävä versio, jossa bändi-instrumentit on korvattu jylhillä kosketinorkestraatioilla. Toimiva versiointi.
2. The Funeral of Hearts. Pelkän akustisen kitaran ja laulun voimin esitetty versio, joka toimii itse asiassa jopa paremmin kuin alkuperäinen. Kappalehan edustaa HIMIä tavanomaisimmillaan, mutta tällaisena se saa roppakaupalla lisää tunnetta ja onnistuu olemaan jopa koskettava.
3. Join Me in Death. Kokoelman turhempaa antia, ei eroa juuri lainkaan alkuperäisestä. Ehkä hiukan miksaukseltaan erilainen versio, mutta ei sitä käytännössä huomaa.
4. Close to the Flame. Ei pahemmin eroa alkuperäiseen tässäkään.
5. In Joy and Sorrow. Akustisin kitaroin, koskettimin ja jousisoittimin instrumentoitu versio. Ihan kivan kuuloinen, mutta ei sen parempi tai huonompi. Jousiorkestraatio ei loppujen lopuksi tuo biisiin kovinkaan paljon uutta.
6. It’s All Tears. Ehkä suosikkini koko levyllä. Radiolähetyksessä livenä esitetty “yökerhoversio”, joka on läskibassoineen todella mainion kuuloinen, Villen laulukikkailuista huolimatta.
7. When Love and Death Embrace. Samat moitteet kuin numeroissa 3 ja 4.
8. Buried Alive by Love. Rosoisena suobluesina esitetty versio. Neliraiturisoundit ja rumpujen sijaan paukutetaan roskiksia. Autenttisen kuuloista meininkiä laulua myöten, mutta biisi ei kuulu HIM-suosikkeihini ja tämä versio paljastaa hyvinkin kouriintuntuvasti sen sävellyksellisen mitättömyyden.
9. Gone With the Sin. Pelkillä jousisoittimilla taustoitettu barokkihenkinen versio. Hyvinkin kiintoisa kokeilu, mutta mielestäni toteutus ei oikein sovi tähän kappaleeseen.
10. Salt in My Wounds. Deep Shadows –levyn parhaimmistoa edustavaan biisiin on tässä lisätty kaikenlaista härpäkkää ja konesäksätyksiä ja kitarasoundia rosoistettu. Omasta mielestäni jopa alkuperäistä siistimpi versio, vaikka taitaakin olla “studiossa oli tylsää” –tyylisten sessioiden tulosta.
11. Please Don’t Let it Go. Toinen mies ja akustinen kitara –versio. Tällä kertaa tosin lopputulos on päinvastainen ja alunperinkin vaisuhko kappale kuulostaa vain ja ainoastaan tylsältä rämpytykseltä, kuin joltain Tom Pettyn ylijäämämateriaalilta.
12. One Last Time. Soundeiltaan alkuperäistä hiukan rosoisempi ja synteettisempi, muttei paljoa. Ja biisi on mielestäni yksi HIMin ärsyttävimpiä, joten ei siitä sen enempää.
13. For You. It’s All Tearsin kanssa samoissa sessioissa nauhoitettu liveveto, ja lähes yhtä viehättävän kuuloinen. Tulipa mieleen, että tällaisena versiona biisi voisi soveltua vaikka Nick Cavelle – ja tuo oli kehu jos mikä.
14. The Path. Alkuperäistä kevyempi ja soundeiltaan “vanhanaikaisempi”, paremmuudesta en osaa sen kummempaa sanoa.
15. Lose You Tonight. Toinen studiosekoilu. Ihan hauskoja konekikkailuja ja –fiilistelyjä, mutta eivät nekään pelasta tätä yli kahdeksanminuuttiseksi venytettyä extended-versiota tylsyyden suosta.

Yhteenveto: mukana on paljon turhia tai ainoastaan kuriositeettimielessä kiinnostavia versioita, mutta myös sen verran toimivia ja jopa alkuperäisille vertoja vetäviä esityksiä, että levy ansaitsee kolme pistettään. Plussaa myös siitä että HIM on julkaissut joulumarkkinoille tällaisen kokoelman jonkin tavanomaisen best of -turhakkeen sijasta, varsinkin kun kattavasta And Love Said No –kokiksesta ei ole kuin kaksi vuotta aikaa. Ei tätä välttämättä loppupeleissä tule kovinkaan usein kuunneltua, mutta Uneasy Listening on tutustumisen arvoinen muillekin kuin kovimmille bändin faneille.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2006-11-27
Arvostelija : Juho Typpö

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.