Jet – Shine On
Australialainen Jet yllätti muutama vuosi sitten erittäin rokkaavalla debyytillään, ja varsinkin sen erinomaisella Are You Gonna Be My Girl -menestyssinglellä. Tätä garage-rokin kannusten kilistelyyn tähtäävää temppua yhtye ei ole uusinut tällä Shine On -levyllään, vaikka ajoittain siitä hajua pintaan pinttyneenä onkin. Varsinkin Holiday yrittää lanseerata huutokuorolla varustettua ohjusta, joka saisi aikoinaan Nirvanaa kuunnellet kapinalliset nousemaan uudelleen barrikaadeille. Vaan kun lievästi sanottuna junnaava ja persoonaton kappale ei tehtävässään onnistu edes puolittain, niin on hanakala odottaa mitään kapinaan viittaavaa.
Singlenä julkaistu kahden ja puolen minuutin mittainen Put Your Money Where Your Mouth Is on puolestaan melko ponneton yritys saada rokkiefektiä aikaiseksi, vaikka Oasis-tyylinen kitarointi mukavalta kuulostaakin. Kahden edellä mainitun rokkipalan lisäksi yhtye yrittää keskittyä rentoon jousilla höystettyyn southernia kaiuttaviin hammond-paloihin. Nämähän taitavat olla muodissa jossain määrin mutta Jet ei oikein onnistu säveltämään läheskään yhtä juhlavia ja tarttuvia kappaleita kuin vaikkapa Noel Gallagher. Veikkaan, ettei esimerkiksi Bring It On Back olisi kelvannut edes Oasiksen c-puoleksi.
Levyä vaivaa sävelten puute ja linjattomuus, vaikka kahdella raidalla todella maukkailla alueilla ollaankin. Nimittäin parhaiten rokkaavat hienot Come On Come On ja Stand Up, ja varsinkin kohdissa joissa laulaja Nic Cester kuulostaa selkeästi Reefin Gary Stringeriltä. Tartuntakohtia monellakin kappaleella on vaikka kuinka paljon mutta niiden ongelmana on riittävä pito. Muutamalla räväkällä rokkipalalla on eräänlainen kyhäelmän maku, kun taas hitaammissa kappaleissa kierrätetään samoja ideoita hieman erilaisissa kuorissa. Kuoren paksuuden ollessa toleranssin alapuolella kärsii rakenne niin ratkaisevasti, ettei se pysy kasassa.
Tunnettu tosiasiahan on se, että kun toiselle kumarrat, niin toiselle pyllistät. Nyt 60-lukulaisuus stemmoineen ja 90-luvun räkäinen rokki kärsivät molemmat hienoisesta pyllistämisen näkymistä. Harmillista sinänsä, sillä yhtyeen energisyys keikalla edellisen levyn tiimoilta oli mitä mainiointa. Mielelläni olisin nähnyt saman tarttuvan sielukkaalla lisällä tälle levylle mutta kun ei.
Suurin painolasti yhtyeellä kuitenkin on muutamien kaiken tietävien trenditoimittajien lokaaminen Oasis-pastissin kanssa. Vaikka yhtye pitää sisällään aika paljon elementtejä Manchesterin kuninkailta, niin Jet ei ole Oasis-kopio. Kyseinen vertaus ei tee oikeutta varsinaiselle legendalle. Sitä paitsi pastissi sanakin on niin kammoksuttava, että jo pelkästään se lukeminen jutusta saa mielenkiinnon hiipumaan lähelle absoluuttista nollapistettä.
Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2006-12-03
Arvostelija : Jarno Leivo
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.