Sycronomica – Gate

Saksalaisen Sycronomican musiikkia kuvataan esittelytekstissä tekniseksi black metaliksi. Black metalia? Kyllä, tai ainakin melkein. Teknistä? Jaa, no ehkä, jos tätä kuuntelisi takaperin. Lähdetään liikkeelle niistä positiivisista puolista: tästä on vain yksi tie, ja se on ylöspäin. Ja siinä ne positiiviset puolet sitten taisivat ollakin. Toisaalta on vaihtelun vuoksi välillä piristävää kuunnella jotakin hampaat irvessä. Ensimmäinen kuuntelukerta tuskastutti, ja toinen teki sitä vielä enemmän. Kolmatta voisi kutsua jo melkein kidutukseksi. Kokemus tämäkin.

Debyyttinsä v. 2004 julkaissut bändi on onnistunut ahtaamaan levynsä täyteen mitä omituisimpia yhdistelmiä, rakenteita, tyylejä, ja tarjoaa kaupanpäälle vielä ison läjän kamalia ratkaisuja. Päädyn jälleen perimmäiseen kysymykseen. Miksi, kysyn. Miksi kukaan haluaa ahtaa tällaista levylleen? Kuulostiko tämä hyvältä vielä studiossa? Für Die Ewigkeit iskee ilmoille niin omituisen metelimössön, etten tahdo edes löytää sanoja sen kuvaamiseksi. Seitsemän minuuttia kestävä raita tuntuu sisältävän runsaat kahdeksan biisiä. Ilmassa lentelevät iloiset ja synkät hetket, folk-sävyt, ja syntikat. Jo pelkkä biisin avaus jousilla rupeaa huvittamaan. Ja jonkin täytyy olla todella pielessä siinä vaiheessa, jos kuuntelijalle tulee black metal -biisistä mieleen tunnelma risteilyaluksella. Ruotsiinko tässä ollaan menossa?

Laivalta pääsee pois onneksi viimeistään Von Ende Und Anfangin aikana, raita edustaa nimittäin jo vähän perinteisempää mustanmetallin otetta, noin parin minuutin verran. To The Rivers Endillä näytetäänkin sitten jo, miten niitä ongelmia voi syntyä rytmissä pysymisessä. Loppupuolelta löytyykin sitten jo vähän toimivampaa tavaraa. Turhat wannabe-teknis-kikkailut on jätetty vähemmälle, ja jälki kuulostaa heti paremmalta. Unleashed From Ancient Chains edustaa albumin parhaimmistoa. Kyllä tämä bändi osaa välillä ruoskia demoneistaan irti iskevää ja murjovaa metallia.

Sycronomica saavuttaa pieniksi, mutta vain ihan pieniksi hetkiksi jonkin järjen äänen musiikillaan. Onko tässä yritetty luoda jotakin uutta ja erottuvaa, ja paineltu lopulta rytinällä sinne metsään? Kyllähän tälläkin jo toisaalta erottuu, tosin ei positiivisesti.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2006-12-21
Arvostelija : Sini Hytönen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.