Die Verbannten Kinder Evas – Dusk And Void Became Alive

C. S. Lewisin muinaisissa Narnia-fantasiakirjoissa Aatamin pojille ja Eevan tyttärille oli varattu loistetta ja kunniaa kahmalokaupalla. Näillä paratiisista karkotetuilla itävaltalaistyttärillä ei mene aivan yhtä vahvasti, sillä jos neljänteen pitkäsoittoon Dusk and Void Become Alive on luottamista, heidän kohtalonsa on hoilottaa ylidramaattisia itkuvirsiä aikojen loppuun asti. Ei ole sattumaa, että syvyyspommien lailla kaikuvat elokuvarummut ja eeppiset kosketinkuviot tuovat vahvasti mieleen Summoningin, sillä soittimista vastaa yksin Protector, mies, joka on puolet Summoningista. Myös toinen voimakaksikon jäsen, Silenius, on aiemmin vaikuttanut Eevan lasten riveissä.

Die Verbannten Kinderin suurin ero nyky-Summoningiin on laulu. Hilpeän Lady of Carnage -taiteilijanimen taakse kätkeytyvä Christina Kroustali kailottaa keuhkojensa pohjasta melankolisia säveliä kuin toivonsa heittänyt seireeni. Suoritus on kiistatta teknisesti pätevä, mutta lähes tunnin mittaista pakettia on auttamatta venytetty liian pitkäksi, ja loputon oopperatyylinen epätoivo alkaa nopeasti kääntyä itseään vastaan. Teemaa olisi voinut monipuolistaa esimerkiksi reippaammilla esityksillä, mikä olisi toisaalta voinut viedä musiikkia liian lähelle Summoningia.

Tuntuu siltä, että Die Verbannten Kinder on Protectorille tapa käyttää ne mieleen tulleet melodiat, jotka eivät ole riittävän sotaisia hänen pääbändinsä käyttöön. Summoningin tekemisiin pakkomielteisesti suhtautuvien kannattanee katsastaa Dusk and Void Become Alive, mutta eeppiseen itävaltalaismetalliin aiemmin tutustumattomille on parempi suositella esimerkiksi Strongholdia.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2007-01-05
Arvostelija : Antti Kavonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.