Beck – The Information

The Information on Beckin seitsemäs isolle levy-yhtiölle tehty levy, jonka kansilehtiset sisältävät erittäin vähän informaatiota. Levyn mukana tulee innovatiivisesti tarra-arkkeja ja näin jokainen saa tehtailla niistä haluamansa näköisen kannen ikiomaan levyynsä.

Musiikkiantia sitä vastoin on yhtä helppo kuvailla kuin miehen aikaisempaakin tuotantoa, mutta jos muistatte sen ensimmäisen mainstream-lätyn Mellow Goldin, tiedätte kyllä millä suunnalla mennään. Tämä levy on kokonaisempi, vähän seesteisempi ja ilmavampi, mutta samalla tapaa outo ja raivostuttava. Levyllä liikutaan hip hop- taustaisesta räpäytyksestä perinteisempiin pop ja rock-melodioihin hyvässä sovussa, ja materiaalista tunnistaa tekijänsä tyylilajista riippumatta.

Kaiken karvaisia kilkuttimia, raastimia ja pörinöitä levyltä löytyy pienen eläintarhan verran, mutta biisit eivät silti ole ympätty läheskään täyteen ääntä, vaan hip hop, disko ja pop-biitit kuuluvat juuri niin simppelinä kuin niiden pitääkin. Levyllä on erikoinen ominaispiirre: ensimmäiset kappaleet tuntuvat varsinkin useampien kuuntelukertojen jälkeen sen verran pakkopullalta, että levyn kuuntelu tulee aloitettua jostain kolmannen tai neljännen kappaleen kohdilta. Osuvasti nimetty aloitusraita Elevator Music kun raivostuttaa kertosäkeensä melodian takia heti kättelyssä, eikä Think I´m in Love muutaman kerran jälkeen innosta sekään lisäkuunteluun.

Näiden (ja Cellphone`s Deadin , kolmas biisi) sinänsä kuuntelijasidonnaisten ongelmien jälkeen levyltä alkaakin sitten löytymään ihan kaikkia ei-häiritseviä Beck-ominaisuuksia: erilaista, minimalistista, tarttuvaa, velttoa. On hienoa, että levyltä löytyy aina pieniä asioita, joita edellisellä kerralla ei tullut huomattua, ja kuitenkaan biiseistä ei kaadu tuhatta asiaa päälle kerralla. Akustinen kitara on sopivassa roolissa, ja sopii Beckin musiikkiin edelleen yhtä hyvin kuin kännykän hälytysääni ja triangelikin.

Levy on kyllä liian pitkä. Loppuun asti on ollut hauskaa varmasti muusikolla itsellään sekä tuottajalla, sen kuulee kyllä, mutta tämän kuulijan kulmasta levyn parhaat hetket sijoittuvat keskivaiheille: alku närästää ja loppu alkaa jo hieman unettaa. Kyllä levy hyvästä näytöstä käy, ja paranee kuunneltaessa, loppujen lopuksi vain hieman liikaa informaatiota yhdelle kuuntelukerralle.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2006-11-15
Arvostelija : Galzi Kallio

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.